Kirjoittaja: Markus Mustajärvi

Uuno Kailas runoili Rajalla-runossaan vuonna 1931 rajan kiroista ja kuvaili, kuinka ”hyisenä henkii itä”. Nyt ei kohoa idästä Iivana Julman haamu, vaan uusi uhka vyöryy päälle jokaisessa maassa, jokaisesta maasta ja jokaiseen maahan.

Koronavirus on aikaansaanut sen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi uskonut todeksi. Maailman avoimimmaksi rajaksi mainittu pohjoisen raja ei olekaan enää niin avoin. Suotta eivät paikalliset ihmiset hämmentyneet tilanteesta. Vuosikymmenten ja -satojen aikana perhesuhteet, työssä kulkeminen, kaupankäynti ja kulttuurinen vaihto eivät ole tunteneet eivätkä tunnustaneet rajaa.

Koronakriisi on laittanut koetteelle suomalaisen demokratian, päätöksentekojärjestelmän ja hallintokulttuurin. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto totesivat kaksi kuukautta sitten valmiuslain käyttöönoton ehtojen täyttyvän. Sen jälkeen eduskunta teki työtä käskettyä. Käyttöönottoasetusten hyväksymisen jälkeen pantiin voimaan soveltamisasetuksen hallinnonaloittain. Tilanne on ollut haastava hallitukselle, sillä sotien jälkeen ei moisiin toimiin ole ryhdytty.

Rapatessa roiskuu ja kaiken melskeen keskellä unohtui, että perustuslaki on voimassa myös poikkeusolojen aikana, jos erikseen ei muuta säädetä. Oikeus kulkea on yksi olennainen perusoikeus. Suomalaisten oikeutta lähteä maasta ja palata kotimaahansa ei missään vaiheessa kumottu. Viranomaisohjeet kuitenkin antoivat tällaisen virheellisen kuvan.

Samana päivänä, kun Tornionlaakson Neuvoston hallitus lähestyi sisäministeriötä kirjeellään liikkumisrajoitusten täsmentämisestä ja lieventämisestä, teki valtioneuvosto uusia päätöksiä. Niissä todettiin, että rajaliikenteen rajoituksia ja suosituksia puretaan asteittain 14.5. kello 00.00 alkaen.

Schengenin sisärajat ylittävässä liikenteessä sallittiin työsuhteeseen ja toimeksiantoon perustuva työmatkaliikenne sekä muu välttämätön liikenne. Erikseen todettiin, että ”jokaisella Suomen kansalaisella on aina oikeus palata Suomeen, ja kaikilla on oikeus lähteä maasta.” Vapaa-ajan matkustamista ei suositella ja 14 vuorokauden karanteeni on omaehtoinen.

Ruotsin ja Suomen strategiat koronaviruksen lannistamiseksi poikkeavat hämmästyttävän paljon toisistaan. Ihmetellä täytyy, mihin unohtui paljon mainostettu pohjoismainen yhteistyö, kun koronataistelu aloitettiin. Tähänastisen tiedon perusteella näyttää siltä, että Suomi on valinnut paremman tien, mutta lopputilityshän tehdään vasta sitten, kun kriisi on ohi.

Kansalaisten perusoikeudet eivät poista vastuuta, vaan ne kulkevat käsikädessä. Lainsäädäntö tai viranomaismääräykset eivät tätä kriisiä ratkaise yksistään. Jokaisen kansalaisen henkilökohtainen vastuu on aivan yhtä tärkeää.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy