Kirjoittaja: Markus Lohi

On tiistaiaamu, kun kirjoittelen tätä kolumnia. Istun eduskunnassa työhuoneessani ja avaan päivän ensimmäiset sähköpostit. Ne kertovat taas ajankohtaisia tilastoja sekä Suomen että lähialueiden koronavirustilanteesta. Aamu-uutisissa on kerrottu kuinka hallitus on päätynyt pitkien neuvottelujen jälkeen rajoitustoimista ja niiden asteittaisesta purkamisesta. Myös kaikki ajankohtaisohjelmat ovat taas täynnä keskustelua, miten koronaan liittyvät rajoitustoimet vaikuttavat kulttuuriin, talouteen tai urheiluun jne.

Elämämme on täyttynyt nyt melkeinpä kokonaan yhdestä aiheesta. Tämä korostuu erityisesti, kun sosiaalisia kontakteja eli kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa on rajoitettu. Vaikka meillä ei ole ollut onneksi missään vaiheessa ulkonaliikkumiskieltoa, kuten monissa Etelä-Euroopan maissa, monia alkaa jo ahdistaa tämä tilanne. Kaipaamme normaalioloja. Se on täysin ymmärrettävää. 

Ahdistusta ei luo pelkästään huoli omasta ja läheisten terveydestä vaan myös epätietoisuus tulevasta. Samalla saattaa olla huoli myös toimeentulosta. 

Vaikka me päättäjät saamme päivittäin ajankohtaisen päivityksen epidemian leviämisestä, mekään emme kuitenkaan tiedä, mitä tulevat kuukaudet tai vuodet tuovat tullessaan. Päätöksiä on tehtävä epävarmuudessa ja sen hetkisen parhaan tiedon valossa.

Vaikka virus on vakava uhka, kaipaamme kaikki paljon muutakin kuin tietoa siitä. Yksi hyvä tapa käyttää aikaa ja samalla ”tuulettaa päätä” on ulkoilu. Maakuntamme pohjoisosissa on vielä täydet hiihtokelit, mutta jo pelkkä reipas kävely ulkona on monella tapaa hyödyllistä ja rentouttavaa. 

Kesää kohti mennessä mielessämme on myös tulevan kauden eräharrastukset. Olen saanut yhteydenottoja myös siitä, miten nämä rajoitustoimet vaikuttavat Tornionjoella kalastamiseen. Siksi olin asiasta yhteydessä Maa- ja metsätalousministerin esikuntaan. 

Ongelman muodostaa Tornionjoessa menevä valtakunnan raja. Sen ylittäminen vapaasti ei ole nyt samalla tavalla itsestäänselvyys kuin aiemmin. 

Minusta viranomaisten ja ministeriöiden tulisi neuvotella sellaiset soveltamissäännöt, että ihmiset pääsisivät joelle kalastamaan. Hyvä käytäntö voisi olla vaikkapa sellainen, että joella voisi soutaa kalaa aivan normaalisti, mutta vastarannalle ei saisi rantautua. Suomalainen ei saisi siten rantautua Ruotsin puolelle ja päinvastoin.

Tällä tuskin olisi mitään vaikutusta viruksen leviämiseen. Ihmisten jakamiseen sillä olisi kuitenkin myönteinen vaikutus. Kuukauden päästä on kalastuskausi ja tässäkin asiassa on hyvä saada ajoissa pelisäännöt tietoon.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy