Kirjoittaja: Juhani Salmi

Maallikko voisi luulla, että kun vastakkain ovat suurikokoinen, viisas ihminen – luomakunnan kruunu – ja tätä yli miljardi kertaa pienempi aivoton olio, ihminen olisi lajien kaikissa mittelöissä ylivoimainen.

Näin ei kuitenkaan ole. SARS-Cov-2 – tuttavallisemmin korona – on surmannut viimeisen parin kuukauden aikana yli satatuhatta ihmistä. Kivuliaasti sairastuneita on vielä enemmän, ja taudin kantajien määrä luetaan miljoonissa. 

Eikä tuo pikku pirulainen ole tyytynyt vain kiduttamaan ja tappamaan, vaan lisäksi se on ravisuttanut lähes kaikkien maailman ihmisten elämää. Yhdeltä se on rosvonnut yrityksen, toisen se on tuominnut työttömyyteen ja kolmannen se on näännyttänyt ylitöillä. Valtavan ihmisjoukon se on aarestanut aiempaa ahtaampiin ympyröihin, ja monen vanhuksen se on sulkenut lohduttomaan yksinäisyyteen.

Näin on nyt, mutta millainen on maailma koronan jälkeen? Sekin aika tulee, uskokaa pois.

Moni asia asettunee vanhoihin uomiinsa. Täysin entiseen kuosiinsa maailma silti tuskin palaa.

Vaikka ennustajan osa ei yleensä ole kiitollinen, rohkenen veikata, että maailmamme mullistuu muun muassa seuraavilla tavoilla:

Ensiksikin edessä on suuri taloustaantuma, jota voi lamaksikin nimittää. Lama on yleismaailmallinen ja se koskettaa kaikkia. Ei kuitenkaan kaikkia samalla tavalla: Valtaosa ihmisistä köyhtyy, osa nälkärajalle asti, mutta jokunen onnekas, kekseliäs ja häikäilemätön rikastuu. Korona polarisoi.

Se talvisodan henkeä muistuttava yksituumaisuus, jonka tappavan viruksen uhka on herättänyt, väistyy viimeistään silloin, kun talous romahtaa ja ihmiset tajuavat, että valtiolla ei ole jemmaa, jolla se hoitaisi miljardivelkansa, Alkaa silmitön syyttely, oikeistopopulismi ja äärivasemmistolaisuus nousevat. Korona polarisoi taas.

Jo pelkkä lama ja sen synnyttämä levottomuus riittäisivät saattamaan keskivertokansalaisen turvallisuudentunteen koetukselle, mutta vielä julmemmin sen tekee virus itse. Erityisesti me pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatit olemme tuudittautuneet valheelliseen uskomukseen, että ihminen on luomakunnan herra. Kun uskomukselta rapisee pohja pois, väki hakee apua kuka mistäkin. Yksi osa takertuu vanhoihin perusarvoihin, toinen osa etsiytyy esoteerisiin hihhuliliikkeisiin, ja kolmas osa suistuu hedonistiseen amok-elämään. Jälleen korona polarisoi.

Paljon muutakin veikkaan tapahtuvaksi. En kuitenkaan kerro, mitä, sillä minulla on käytettävissäni vain 2500 merkkiä, ja saldoni on täynnä nyt. Jos tulevaisuudenkuvani jotakuta masentaa, lohduttautukoon tiedolla, että olen synnynnäinen pessimisti ja yleensä väärässä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy