Kirjoittaja: Kirsti Runavik

Päiväkotista sanothiin pari viikkoa sitten, että olis hyä hoitaa kläpit kotona. Ettei tartu se kiinantauti. Mie hunteerasin, että sama son ottaa tyär sieltä kokohnaan pois, ko tuskin se korona katoaa aivan äkkiä meitä kiusaamasta. Jäin kotia hoitamhaan lasta ja se hyppi kattoruuhnuun asti, että tämä on parasta ikinä. Nyt ei ole ennää päiväkotia ko pelkkä koti.

Met muutima vuosi takaperin rintamamiestalhoon. Mie aloin jo sillon varrautumhaan ja pistämhään säilykepurkkia, näkkäriä, etikkaa ja suolaa sivhuun. Että jos jotaki sattuis. Mulla oli vähän semmonen tunne. Viime syksyn mie säilöin, hillosin ja suolasin ko pörrö. Nyt on pakastimet täynä ja kellarin hyllyt notkuu suolakurkkua ja säilöpaprikoita.

Semmonenki tuuri meilä kävi, että saima vanhan kämpän myytyä just ennen ko se korona iski kimphuun. Ko talolainat humahti puohleen, sai loppurahala ostettua aika monta rullaa vessapaperia. No ei sunkhaan! Meilä oli jo varastossa paperit, parin vuen halot, retkikeittimet ja maitojauhheet. Nykko ei tarvi juosta kaasunaamari päässä kaupassa, voipiki sitte keskittyä kotipäiväkothiin.

Isosisko käypii läppärin kansa kotikoulua. Sen takia meän nelivuotias halusi oman lukujärjestyksen ittele. Viime viikola alotimma avaruusraketin osien opettelua ja piirsimä värikhäitä planeettoja kartongille. Liikuntatunnila se rukatti skeitata pihala toppahaalari ja karvalakki päälä. Arkeolokian tunnile mie en keriny valvojaksi, niin sehän kaivo palhjain käsin kukkapenkin reunatiilit maasta ja kanto net etheisseen sisäle.

Meilä aikusilla voipii olla poikkeustila ja joilaki pukkaa paniikki pääle. Omhaan käytökseen voipii kuitenki vaikuttaa ja hunteerata, minkälaista viestiä antaa etheenpäin omile kläpeile. Onko se pelko, viha ja epävarmuus? Vai onko se ilo, rakhaus ja usko tulehvaan? Lapsi ottaa poikkeusolokki seikkailuna ja mahtavana kokemuksena, ko met vanhemmat ja viissaammat jaksama antaa aikaa ja luotama siihen, että kaikki mennee lopulta hyvin.

Eilen aamula met leivoima lasten kansa sämpylöitä, joihin tuli viime kevhään väinönputkea ja apilankukkaa. Net kummakki tuumasit, että tämä kotikoulu ja kotipäiväkoti on parasta ikinä! Met saama olla yhessä ja jakkaa vessapaperia naapurin mummoile ja papoile.

Heti ko vanhat ihmiset teljethiin karanteehniin, met aloima naapurin vaimon kansa jakkaa lappuja parin korttelin sätheelä, että jos joku halvaa jotaki kaupasta, niin met kyllä haema ja tuoma oven taka. Enniiten on viety kahvipakettia ja maitoa, mutta sitäki enemän rakhautta ja välittämistä. Pitäkää tekki naapurista hyä huoli.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy