Kirjoittaja: Maria Raappana

Aikoinaan ikä-ihmiset elivät perheidensä keskuudessa loppuun asti. Heitä teititeltiin ja heidän perimätietoaan arvostettiin. Joskus 1960–70-luvulla teitittely muuttui sinutteluksi. Nuoret löysivät uuden suunnan, Beatles muotivaatteineen, Rolling Stones, B.B. King, Muddy Waters ja niin edelleen. Elettiin murroksen aikaa. Tulevaisuus oli valoisa, mielenkiintoinen ja luova.

1990-luvulla Suomeen syntyi menestyvä yritys, Nokia. Se keskittyi puhelimiin ja verkkolaitteisiin. Tulivat Audit, pukumiehet ja -naiset. Kiireinen menestys synnytti valtavan määrän työpaikkoja. Saimme elintasoa, mutta menetimme yhteisöllisyyden. Vallan huipulla maailma kuunteli Nokiaa ja menestyksen tornissa paloi ikuinen tuli. Yhtenä päivänä tuli sammui ja ”hype” romahti.

Sen jälkeen olemme eläneet epävarmassa maailmassa, joka on kova ja kylmä. Positiivisuus on vaihtunut negatiivisuuteen ja ahneuteen, vihaan ja sotiin. Olemme alkaneet uupua negatiivisen ajattelumallin alla. Ikäihmisestäkin on yllättäen tullut menoerä. Kuitenkin liike-elämä pyörii ikäihmisten ympärillä ja business kukoistaa. Eikö tämä ole ristiriitaista, puheet ja teot? Onko pimeä kulttuurimme muuttunut yhä pimeämmäksi?

Japanissa IKIGAI tarkoittaa ”olemisen syytä elämälle ja sen merkitystä”. Se kuuluu heidän kulttuuriinsa ja on kirjattu Japanin lakiin; ”arvostetaan ikäihmisiä yhteiskunnassa”.

Professori Craig Willoks tutki Japanin Okinawan saaren ikäihmisiä.

Saarella ihmiset elävät pitkään ja ovat täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Toimeliaita sekä fyysisesti että henkisesti. Ympärillä virikkeellinen, myönteinen yhteisö, suku, ystävät, tutut ja tuntemattomat. Heillä on laaja sosiaalinen verkosto, joten he eivät tunne yksinäisyyttä.

He pitävät päivittäin huolen kognitiivisista taidoistaan ja toisistaan. Opettelevat uusia asioita, jolloin aivot pysyivät kunnossa. Syövät monipuolisesti ja terveellisesti. He tuntevat itsensä onnellisiksi.

Sanomattakin selvä, että jatkuvassa negatiivisessa ympäristössä ihminen näivettyy ja uupuu. Siitä kärsivät eniten aivot, jotka säätelevät ihmisen koko toimintaa.

Olisiko meillä opittavaa Okinawan saaren toimintamallista? Luoda ympärillemme hyvää oloa. Suunnitella työ ja sen kuormittavuus niin, että säilytämme enemmän energiaa kuin menetämme sitä. Uusi ajattelu- ja toimintamalli ei maksa yhtään sen enempää kuin totuttu.

Voisiko meidän kulttuurissamme toimia japanilainen ajattelumalli, vai onko raha tärkeämpi kuin kokonaisvaltainen hyvinvointi ”vauvasta vaariin”?

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy