Kirjoittaja: Markus Mustajärvi

Viime viikon torstaina eduskunnassa vieraili monikymmenpäinen joukko kansalaisaktivisteja, jotka haluavat vahvistaa vaelluskalakantoja, mutta myös palauttaa vaelluskalat vesistöihin, joista ne on vuosikymmenten aikana tuhottu. Lähetystö tapasi muun muassa valtiovarainministeri Kulmunin, maa- ja metsätalousministeri Lepän, ympäristöministeri Mikkosen, omistajaohjausministeri Tuppuraisen ja ulkoministeri Haaviston. 

Jo syksyllä pienempi porukka pohjusti asiaa Helsingin vierailullaan ja nyt näyttää siltä, että vaelluskalat nousevat entistä enemmän poliittisen keskustelun keskiöön. Aiheesta, sillä vaelluskalojen elinvoiman turvaamisesta, vaelluskalojen palauttamisesta, kalatalousvelvoitteista, kalateistä ja ohitusuomista on väännetty vesivoimayhtiöiden kanssa vuosikymmenten ajan. 

Vaelluskaloista kirjattiin erittäin hyvät muotoilut hallitusohjemaan. Siinä todetaan myös, että ”Jokaisen valtionyhtiön perusarvona on oltava yhteiskuntavastuu. Yrityksen tulee ottaa päätöksenteossaan taloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös toiminnan sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset”. Hallitusohjelman kirjauksen tulee koskea myös niitä valtio-omisteisia yhtiöitä, jotka ovat temppelinharjalla, kun vaelluskaloista päätetään. Ei voi olla niin, että haitan aiheuttaja tekee itsestään uhrin. 

Tornion-Muonionjokeen, Utsjokeen ja Simojokeen lohi nousee, mutta eivät kalakannat niissäkään ole turvatut. Sen lisäksi löytyy kymmenittäin muita vesistöjä, joiden vaelluskalakannat on tuhottu – pahimpana esimerkkinä Kemijoki. 

Mitään kertaratkaisuja tilanteen korjaamiseksi ei ole. Tarvitaan valtakunnallinen, strateginen suunnitelma, joka tähtää kymmenien vuosien päähän, mutta sen tien kulkeminen on aloitettava tämän hallituksen aikana. Suunnitelma ei vielä riitä, vaan tarvitaan sitouttamista ja sitoutumista. Rahoituskin tulee kerätä monesta suunnasta. 

Vaelluskalojen palauttaminen on juridiikkaa, mutta on se myös politiikkaa. Toimenpiteiden lista on pitkä. Vesilaki tulee päivittää niin, että se mahdollistaa EU:n vesipuitedirektiivin mukaisten ehtojen täyttyvän, jotta vaelluskalojen luontainen elinkierto mahdollistuu. Samoin vaatii päivityksen kansallinen kalatiestrategia. 

Vaelluskalakantojen elvyttämiseksi valtion talousarvioon on varattu kuuden miljoonan euron määräraha. Määräraha on riittämätön siinäkin tapauksessa, että se kohdistetaan sähköntuotannoltaan merkityksettömien pienten vesivoimaloiden purkamiseen. 

Kaikkein vähiten kaipaamme uusia, vuosia kestäviä oikeustaisteluita, jotka vain viivästyttävät vääjäämättömän toteutumista. Yhä useammat kansalaiset näkevät vesistöt muunakin kuin energianlähteenä. Vesivoimayhtiöiden ja niiden omistajien tulee ymmärtää, että toimiakseen he tarvitsevat yhteiskunnallisen toimiluvan. Tällä hetkellä sitä ei ole. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy