Kirjoittaja: Markus Lohi

Politiikassa on kuluneen vuosikymmenen aikana ollut nousussa niin populismi kuin politiikan äärilaidatkin. Minulle tällaisina äärilaitoina näyttäytyvät puolueista oikealla laidalla perussuomalaiset ja vasemmalla vihreät.

Molemmat pärjäävät uhkakuvia maalaamalla, joskin niiden uhkakuvat ovat toisistaan hyvin poikkeavia. Vihreiden uhkakuva on ilmastonmuutos ja perussuomalaisten maahanmuutto.

 Oppiakseni jotain populismista luin Timo Soinin tuoreen aihetta käsittelevän kirjasen. Ei minusta kuitenkaan lukukokemukseni jälkeenkään populistia tullut, päinvastoin.

 Vierastan ajatusta, että yhteisten asioiden hoitamisen ja politiikkaan lähdön ainoana motiivina on kansan kannatuksen haaliminen. Populisti ei tavoittele lopulta edes valtaa ja sitä kautta muutosta. Valtaan pääsyhän heikentää populistin, kuten Soinikin kirjassaan toteaa.

Minä tavoittelen valtaa, mutta en vallan takia, vaan sen takia, että voin olla yhtenä muiden kanssa muuttamassa maailmaa paremmaksi. Haluan rakentaa parempaa Suomea ja parempaa kotiseutua. Valta tuo mukanaan myös vastuun ja oikean nöyryyden kansanvallan edessä.

Toinen asia, jota vierastan populismissa, on juurettomuus. Taustalla ei usein ole syviä poliittisia arvoja, joiden eteen taistellaan. Populistipuolueilla ei yleensä ole myöskään politiikkaohjelmia, vaan niissä toimitaan sen mukaan, minkä kulloinkin ajatellaan olevan ”kansan syvien rivien” kanta.

Ratkaisu kaikkiin tärkeisiin asioihin kaartuu lopulta yksittäisiin tunteita herättäviin asioihin, kuten maahanmuuttoon. Menestystä haetaan vastustamalla vallanpitäjiä ja ”eliittiä”, olkoot ne sitten poliitikkoja, virkamiehiä tai tiedemiehiä.

Kolmas syy miksi minusta ei tullut populistia, on se, että populistia ei viime kädessä kiinnosta lopullinen totuus. Kaikkia tosiasioita ei yleensä kerrota, sillä kertominen saattaisi vaikeuttaa äärimmilleen yksinkertaistettua viestiä. Totuuden kanssa ollaan taloudellisia.

Oma politiikkani lähtee siitä, että kaiken päätöksenteon tulee perustua tosiasioille, kestäville laskelmille ja tieteellisille tutkimustuloksille.

Yhdessä asiassa meidän päättäjien on kuitenkin parannettava toimintaamme. Kansalaisten näkemyksiä on kuunneltava herkemmällä korvalla ja nämä näkemykset on otettava huomioon.

Yksi tällainen aihe on polttoaineen hinta. Olemme tulleet rajalle, jossa jo sovittujen korotusten lisäksi ei ole varaa kiristää polttoaineveroa enää yhtään!

Sekin on muuten tunnustettava, että sekä siihen maahanmuuttoon että ilmastonmuutokseen liittyy kyllä ongelmia, mutta ei niiden takia kannata ahdistua. Molempiin löytyy myös kestäviä ratkaisuja.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy