Kirjoittaja: Juhani Salmi

Kittilän kunta on etäällä etelästä, Kaukosen kylä kaukana Kittilän kirkolta ja Särestöniemen tila Kaukosenkin keskustasta kovin syrjässä.

Siellä, yksinäisessä maalaistalossa, seitsenlapsisen perheen nuorimpana, vietti lapsuutensa poika, josta sittemmin kasvoi yksi viime vuosisadan valovoimaisimmista suomalaisista kuvataiteilijoista.

Reidar Särestöniemen matka maamme pääkaupunkikeskeiseen taide-eliittiin oli siis maantieteellisesti pitkä.

Kilometrit taisivat kuitenkin olla hidasteista pienimpiä. Kulttuurinen matka Lapin köyhiltä kairoilta herrojen Helsinkiin ei ollut kilometrien vaan valovuosien mittainen.

Tämmöisiä mietin viime viikonloppuna Särestön museossa, jonka syrjäisyyttä kapea tie ja tuhnuinen talvikeli vielä korostivat.

Olen käynyt Särestöniemessä aikaisemminkin. Silti museoalueen moniulotteisuus ja vahva tunnelma yllättivät. Museo ei tyydy esittelemään vain Reidarin elämää ja taidetta, vaan se lisäksi avaa luukun elämänmuotoon, joka on jäänyt aikoja sitten taakse mutta jonka läsnäolon ainakin oma sukupolveni yhä tuntee.

Särestössä tulee eläväksi se kliseiseltä kuulostava totuus, jonka mukaan kaikki suuri taide on toisaalta ajatonta ja universaalia, toisaalta tiukasti aikaan ja paikkaan sidottua.

Samainen Kauko Sorjosen säätiö, joka ylläpitää Särestöä, perusti seitsemän ja puoli vuotta sitten museon myös toiselle kittiläläistaiteilijalle, Kalervo Palsalle. Koska Palsa-museo on avoinna vain kesäaikaan, en päässyt tällä Kittilän reissulla tutustumaan siihen. Olen kylläkin käynyt Palsan kotimökissä ja hänen Getsemaneksi nimeämässään ateljeerakennuksessa taiteilijan vielä eläessä, joten minulla on jonkinlainen käsitys olosuhteista, joista Palsa maamme taideyleisön tietoisuuteen ponnisti.

Vertailua Reidariin ei voi välttää.

Palsa oli 22 vuotta nuorempi kuin Reidar. Kun Reidar edusti sodan kokenutta raatajasukupolvea, Palsa kuului suuriin ikäluokkiin. Kun Reidar oli maatalon poika, joka nousi korpitilalta juhlituksi ja varakkaaksi kulttuuripersoonaksi, Palsa oli rutiköyhän yksinhuoltajaäidin lapsi, joka eli koko elämänsä Kittilän kirkonkylällä syrjäytyneenä kummajaisena.

Reidarin tavoin myös Palsa teki omaan elinaikaansa ja -paikkaansa sidottunakin ajatonta taidetta. Hän maalasi yhtä aikaa kuvaa itsestään ja ihmisestä yleensä, samaten Kittilästä ja maailmasta yleensä.

Reidarin tavoin myös Palsan polku etelän kriitikkojen arvostamaksi taiteilijaksi oli pitkä ja kuoppainen. Toisin kuin Reidarilla se oli liian pitkä ja kuoppainen.

Kun Reidar kuoli sydänkohtaukseen 56-vuotiaana, Palsa menehtyi keuhkokuumeeseen 40-vuotiaana.

Kun ajelin Särestöstä Rovaniemen suuntaan, päätin outoa syyllisyyttä tuntien, että seuraava pyhiinvaellusmatkani Kittilään sijoittuu kesäaikaan.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy