Kirjoittaja: Kirsti Runavik

Minun mies pöyrähti reilu vuosi sitte. Se alko halvaahmaan vanhaa taloa. Se sano, että kerrostalossa tullee hermoromahus, ko ei voi huuattaa musiikkia sillon ko halvaa ja naapurin isänän iskuporakone tietää koska meilä nukuthaan päiväunia. Toisen naapurin koira ulvo ko meän pyykkikone linkosi. Alakerran naapuri tuli kolkuthaan aamukuuelta, että sunkhaan teilä ole aspiriinia? Met mietimä, että tässä joutuu kohta itte nitroile.

Vähän varkhain met aloima mettästää. Väijyimä semmosia nettikauppoja, jokka tiphautti nethiin kuvia vaikka minkälaisista torpista. Oli 1970-luvun lättäkattounelmia, pakasta veettyjä massiivihirsitaloja ja natisevia rintamamietaloja. Met aattelimma, että 1940-luvula rakennettu rintamamiestalo on ainoa oikea koti. Sehän on samala jo mummola. Ei tarvi ko pyöreän pöyän köökhiin ja siihen pitsituukin pääle.

Ei menny aikaakhaan ko met löimä kaupat lukhoon. Talon kylkiäisinä tuli marjapenssaita, omenapuita, kasa vanhoja riippaoksasia pihakuusia, neljä oravaa ja yks siili. Ronttasimma neljä sänkyä yläkerthaan ja sohvan alakerthaan. Kissat majottu köökin lämpölattialle. Ensimäisen sähkölaskun jälkhiin mie väänsin sen laattian niin pienele, että kissat muutit olohuohneen takan viehreen.

Nyt molema asunu täälä vuen. On keritty haistella nurkkia ja seurattu, että sulaveet lähtee talosta poispäin. On kuunneltu minun isän vinkkiä, että kannattaa laittaa sinne ja tänne lissää eristettä. Senki met huomasimma, että ko mies soittaa kellarissa rumpuja, niin purueristeet hyppii koko talon matkalta ja varisee paneelin takkaa saunan laattialle. Mie sanoin, että son pakko viä ne rummut reenikämpäle tai häätyy kaataa vintiltä lissää purua seinän rakhoon.

Vuen aikana alkaa oppia, missä on pinkopahvia ja tervapaperia ja kalkkimaalia. Senki oppii, että vanhala talola on oma henki ja rytmi. Se hengittää sisäle ko ulkona pakastuu ja tuuli tullee vähän nurkista läpi. Onneksi mie ossaan tehä paksuja villasukkia ja kirpputorilta löytää halvala paksuja vanhoja täkkiä. Lämpöpatteria ei helpola väänä isomalle, ko se haukkaa pörsistä ison haukun.

Naapurissa assuu vanha isäntä, joka tunsi meän talon entisen isänän. Se asu sotien jälkheen tätä taloa yli neljäkymmentä vuotta. Yhessä net istutit rajale puita ja rakensit oraville sillan puusta toisseen.Mie olen alkanu viä siilile vettä ja kissanruokaa. Olema hoitanu yhessä pihojen väliä ja porissu, että niin net vanhat talot pyssyy vaikka sukupolvet ja suvut vaihtuu.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy