Kirjoittaja: Heikki Autto

Suomi on maailman vakain valtio. Siksi kotimaan politiikan viime päivien erikoisia käänteitä voi olla vaikea uskoa todeksi. Vaikka välikysymys oli valmisteilla, ei kukaan olisi vielä kaksi viikkoa sitten uskaltanut väittää, että tällä viikolla maassa on jo uusi hallitus. Nopeat liikkeet kuitenkin osoittavat, että järjestelmämme toimii ja hallituksen on aina nautittava eduskunnan luottamusta.

Edellisen kerran hallitus on kaatunut välikysymykseen 1950-luvun lopulla. Teknisesti ottaen Rinteen hallitus ehti itse eroamaan ennen kuin välikysymyksestä ehdittiin edes keskustelemaan. Paine hallituksen vaihtamiseen muodostui kuitenkin opposition aktiivisuuden ansiosta.

Suomi paistattelee nyt kansainvälisen median valokeilassa poikkeuksellisen nuoren ja vahvasti naisenemmistöisen uuden valtioneuvostonsa kanssa. Ulkomaisilta tarkkailijoilta on myös satanut kiitosta siitä, että vielä löytyy maa, jossa ministerit joutuvat vaihtoon, jos he eivät puhu totta. Tällainen poliitikkojen vastuuseen joutuminen puheistaan on monesta muusta maasta katsottuna ihmeellistä. Toisaalta tätä taustaa vasten onkin hieman erikoista, että sekä Rinne että Paatero löytyvät myös uuden hallituksen aikana politiikan ykköspaikoilta.

Joka tapauksessa tilausta hallituksen vaihtamiselle alkoi olla: Rinteen hallitukselta oli mielipidekyselyjen mukaan hukkunut kansalaisten luottamus. Myös eduskunnan tuki olisi jäänyt saamatta, jos luottamuksesta olisi äänestetty. Punavihreän hallituksen aikana kuluttajien luottamus Suomen talouteen on heikentynyt merkittävästi ja työmarkkinoilla tilanne on kärjistynyt lakoiksi ja työsuluiksi.

Valtion velkaantuminen on kääntynyt hälyttävästi nopeaan kasvuun ja keskustan tukema vasemmistohallitus on saanut taloudenpidostaan moitteet sekä Euroopan Unionilta että Kansainväliseltä valuuttarahastolta. Kaiken muun lisäksi puolueettomat asiantuntijat ovat arvioineet, että hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi heikentää työllisyyttä, mikä on miesmuistiin erikoisin lähtötilanne ottaen huomioon kunnianhimoisen työllisyystavoitteen.

Onkin syytä isänmaan kannalta toivoa, että Marinin hallitus onnistuu edeltäjäänsä paremmin. Hallituksen ohjelmaanhan on kirjattu myös paljon hyviä tavoitteita. Ongelma muodostuu kuitenkin siitä, jos ohjelman koko Suomen kannalta hyvät tavoitteet jäävät pinon alimmaiseksi ja valmistelussa etenevät vain vihervasemmiston vaalimat asiat. Tähän uusi pääministeri ei saa alentua eikä keskustan tule hallituksessa tällaiseen suostua. Tuemme oppositiosta kyllä politiikkaa, joka vie Suomea oikeaan suuntaan, mutta Rinteen hallituksen kujeiden jatkumiselle ei tukea tule.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy