Kirjoittaja: Juhani Salmi

Kuten kaikki hyvin tietävät, maamme nuoriso ei ole enää pitkiin aikoihin kirmaillut tervehenkisesti luonnon helmuksessa, vaan se on jo vuosia sitten hautautunut pimeisiin huoneisiin tuijottamaan lasittunein silmin älykännykkää; eivätkä useimmat aikuisetkaan nähtävästi enää tee juuri muuta kuin vittuilevat toisilleen somessa.

Kirottu älypuhelin, kirottuja sen kehittelijät. Ennen oli kaikki paljon paremmin. Kun teki mieli kilauttaa kaverille, ei tarvinnut toljottaa tyhmän näköisenä kännykkää, vaan piti vain hölkätä kotiin kiertämään puhelinkoneen kampea ja ruveta vartoomaan, että keskusneiti saapui langan päähän yhdistelemään.

Ei tarvinnut turvautua kännykkään myöskään, jos halusi lähettää ystävälle kirjallisen viestin. Kirjepaperi, kynä, kirjekuori ja postimerkki riittivät välineiksi, ja kun kuori oli nuoltu kiinni, ei tarvinnut kuin kipaista postitoimistoon, ja jo parin päivän sisällä viesti tavoitti ystävän.

Jos halusi lähettää kuvan, prosessi toki vaati hieman aikaa. Pitihän noutaa kioskilta filmirulla, ennen kuin pääsi kuvaamaan, ja kuvaamisen jälkeen oli rulla kiikutettava valokuvausliikkeeseen. Mutta valokuvausliikkeiden toiminta oli nopeaa, ja kuvat sai valmiiksi kehitettyinä joskus jopa samalla viikolla, joten ei aikaakaan kun postipoika pääsi jo kuskaamaan kuvaa kaverille.

Myös pankkiasiat hoituivat ennen mainiosti ilman kännykkää. Laskun saattoi maksaa vaikkapa kauppareissun kylkiäisenä – edellyttäen että kylässä sattui olemaan pankki – eikä konttorissa tarvinnut useinkaan istahtaa kuin muutamia minuutteja, kun pankkineiti jo kutsui merkkaamaan noston pankkikirjaan. Kätevää: ei tarvinnut laskun maksajan itse netissä seikkailla, joten aikaa säästyi johonkin tärkeämpään.

Nykyään moni käyttää kännykkää myös esimerkiksi juna-, bussi- ja teatterilippujen tilaamiseen sekä majoitusten ja matkojen varaamiseen. Ennen ei kyseisten asioiden hoitoon tarvittu kännykkää, sillä samat toiminnot saattoi hoitaa joustavasti poikkeamalla asemien ja teatterien lippuluukuilla ja matkatoimistoissa.

Autoilijalle kännykät ovat viime vuosina aiheuttaneet erityisen paljon lisävaivaa. Jos hän näet haluaa ajaa osoitteeseen, jossa ei ole ennen käynyt, hänen pitää näpytellä kännykän navigaattoriin osoite, ennen kuin se neuvoo tien perille. Ennen riitti, kun hankki kyseisen paikkakunnan kartaston ja suunnisti sen avulla. Katukarttoja ei kaikilta paikkakunnilta tosin ollut saatavilla, mutta aina tien päällä joku jalankulkijakin harhaili, eikä kysyvä tunnetusti tieltä eksy.

Ja mitä järkeä ihan periaatteessa on tunkea samaiseen esineeseen herätyskello, tietosanakirja, parkkimittari, kompassi, televisio, video, radio, magnetofoni, sanomalehti, veroilmoituskaavake, vakuutuspaperit ja videokamera? Eihän näillä esineillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Voi voi. Kunpa historian kampea voisi vääntää taaksepäin.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy