Kirjoittaja: Markus Mustajärvi

Pari viikkoa sitten vaelluskaladelegaatio vieraili maa- ja metsätalousministeriössä ja tapasi eduskunnassa omistajaohjausministeri Sirpa Paateron sekä ympäristöministeri Krista Mikkosen. Delegaation juoksi kasaan väitöskirjatutkija ja innokas kalamies Olli-Pekka Salminen. Porukasta löytyi osaamista professoritasolta asti. Itse toimin yhdysmiehenä eduskunnan suuntaan.

Delegaatio kyseli päättäjiltä, kuinka vaelluskalat saataisiin palautettua mahdollisimman moneen vesistöön ja kuinka kantoja voitaisiin vahvistaa. Antti Rinteen hallitusohjelmassa on hyvät kirjaukset vaelluskaloista, kantojen vahvistamisesta ja kalastuslaista. Ongelma piilee siinä, että valtionyhtiöt eivät ole kovinkaan innokkaita asiassa.

Väylänvarressa kulkiessani olen monta kertaa muistuttanut länsikairan ihmisiä, että teillä sentään on joessa lohi, josta voi taistella. Kemijoenvarren asukkaiden pitäisi ensin saada lohi palautettua, jotta voisi aloittaa saman taistelun. Suuriakin unelmia täytyy kuitenkin vaalia. Jos oli aikoinaan varaa tuhota Euroopan paras lohijoki, olisiko nyt aika miettiä, kuinka voidaan ottaa harppauksia toiseen suuntaan. Nyt pienet askelet eivät enää riitä.

Itse sain minua paljon viisaammilta delegaation jäseniltä uutta tietoa ohitusuomien mahdollisuuksista. Vaikka jokaiselle juoksutettavalle vesikuutiolle on laskettu riittävän suolainen hinta, ei ohitusuomien rakentamisen pitäisi käydä ylivoimaiseksi. On vain hyvä, että lohen nousun mahdollistamiseksi löytyy useita vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Toinen ympäristöön liittyvä ajankohtainen vääntö kytkeytyy metsien hiilinieluihin ja hiilitaseeseen. Keskustelu pyörii kuitenkin aivan liian pientä kehää. Pelkkä hakkuumäärien vertailu ei kerro koko totuutta etenkään Lapin metsätalouden mahdollisuuksista. Lapissa poistuman ja metsän kasvun suhde on erittäin edullinen. Lappiin on perustettu paljon suojelualueita, jotka toimivat hiilivarastoina.

Metsien hakkuiden yhteydessä pitäisi keskustella enemmän siitä, millaisia metsiä hakataan, miten, missä vaiheessa ja kuinka uudistaminen varmistetaan. Avohakkuukiellon innokkaimmat vaatijat eivät juuri mieti, kuka siellä metsässä sitten käy, kun entistä useampi metsänomistaja asuu yhä kauempana metsistään. Jatkuva kasvatus vaatisi, että metsässä käydään viitseliäästi.

Jos ympäristönsuojelu nostetaan kaikkein tärkeimmäksi asiaksi, eikö silloin pitäisi kyseenalaistaa loistoristeilijöiden rakentaminen Turussa tai urheiluautojen rakentaminen Uudessakaupungissa. Ja matkailu se vasta saastuttaakin. Mitä järkeä ympäristön kannalta on liikutella satoja miljoonia ihmisiä vuosittain paikasta toiseen ilman sen kummempaa syytä?

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy