Kirjoittaja: Marja Tuominen

Viime aikoina keskustelu ilmastonmuutoksesta, ympäristöstä ja kestävästä kehityksestä on saanut jotenkin hysteerisiä sävyjä. Syyllisiä etsitään kaikkialta ja ihmisten ruokaa tuijotetaan suurennuslasin läpi. Kaiken ahdistuksen keskellä on terveellistä pysähtyä ja pohtia rauhassa, miten omat asiat ovat. Oletko pätevä arvostelemaan toisen ateriaa? Kuinka kestävää elämäsi on luonnon kannalta katsottuna?

Eräänä päivänä istuin olohuoneen pyöreän pöydän ääressä teellä ja muistelin sitä, miten viisikymmentä vuotta sitten kävimme ostamassa tämän pöydän ja neljä tuolia Aunon liikkeestä Kittilässä. Itse asiassa ne olivat ensimmäiset yhteiset huonekalumme. Jossain Pohjanmaalla ne oli nikkaroitu eikä sen koommin niitä ole tarvinnut korjailla, mitä nyt välillä ovat väriä vaihtaneet, kun olemme innostuneet maalaushommiin. Kestävätkö tämän päivän huonekalut näin kauan?

Kotonani olivat kangaspuut ahkerassa käytössä nuoruudessani. Meillä oli itse kasvatettua pellavaa, josta tehtiin lakanoita ja pyyheliinoja. Sadepäivät ja monet illat kuluivat puupenkillä istuen ja liinavaatetta syntyi. Ei ole ihme, että kaapissani on edelleen pinkka lujia pyyheliinoja. Eihän niitä saa repeämään ja pintakiilto sen kun paranee vuosien mittaan.

Kierrätyskeskukset ja kirpputorit ovat oivallisia paikkoja vähentää ympäristöahdistusta. Tuotteen laatuun kannatta toki kiinnittää huomiota. Markalla saa markan tavaran, sanoo sanalasku. Olen aika paljon ostanut vaatteita, kirjoja ja astioita kirppareilta.

Tähän liittyy hauska muisto ajalta, jolloin olin opettajana. Olin löytänyt mieleiseni puseron ja pukeutunut siihen saman tien. Luokassa muuan tyttö tuijotti minua ja sanoi: ”Minulla oli aivan samanlainen pusero, mutta äiti vei sen kirpparille.” Kyllä vain olin ostanut kyseisen vaatekappaleen!

Arjen teot ovat yksinkertaisia. Materiaalien kierrätyksen periaatteena kannattaa muistaa, että toisen jäte on toisen raaka-aine. Tämä pätee matonkuteeseen yhtä hyvin kuin jalometalliin.

Entä sitten se paljon puhuttu luonnon monimuotoisuus? Tämän kesän suosikkeja ovat olleet pienet lentävät ystävämme – kimalaiset, perhoset ja niin edelleen. Pellon laidalle kyhätyt hyönteishotellit eli yksinkertaiset risukasaa muistuttavat rakennelmat ovat tuoneet puutarhaan runsaasti pölyttäjiä.

Luonnon monimuotoisuus on jokaisen pihamaata omistavan käsissä. Villit ja vapaat pöheiköt, joihin ei leikkurilla kosketa, sekä siemenistä kylvetyt luonnonkukkakentät turvaavat lajirunsauden. Laiskuus voi olla hyväksi luonnolle!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy