Kirjoittaja: Juhani Salmi

”Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi”, riimitteli Eino Leino hieman yli 120 vuotta sitten.

Runon säkeet – kuten koko Hymyilevän Apollon maailmankatsomus – ovat ajankohtaisia aina, mutta erityisen ajankohtaisia juuri nyt.

Monenlaiset globaalit ongelmat (väestöräjähdys, kansainvaellukset, ilmastonmuutos, energiakriisi, merien saastuminen…) muodostavat yhdessä aikapommin, jonka tikitys kuuluu päivä päivältä selvemmin.

Luulisi, että viimeistään nyt viisaat päät kaikkialla maailmassa kolisisivat yhteen ja eetteri täyttyisi asiantuntijoiden analyyttisista puheenvuoroista.

Vaan mistä eetteri täyttyy?

Paskanpuhumisesta. Ilkeilystä. Salaliittoteorioista. Rasismista. Maalittamisesta. Kiusaamisesta. Vastakkaisuuksien lietsonnasta.

Viisaillakin ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten maailma toimii, samaten siitä, millaisten reseptien avulla kannattaisi suunnistaa eteenpäin.

Ja passaa myös meidän ei-minkään-alan-asiantuntijoiden avoimesti kertoa, miltä meistä milloinkin tuntuu. Eli eivät kyseenalaistaminen ja kärkevätkään mielipiteet sinänsä ole paha asia.

Vaan mistä kumpuaa se pahantahtoisuus ja viha, joka on vakiintunut erityisesti nettikeskustelujen mutta myös muun julkisen debatoinnin keskeiseksi käyttövoimaksi?

Se, joka poikii yhä uusia ja uusia oikeudenkäyntejä – rikosnimikkeinä useimmiten kunnianloukkaus, joskus myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan tai yllyttäminen rikokseen.

No. Huonosta olostahan viha kumpuaa. Pelosta ja perusturvallisuuden puutteesta. Samasta lähteestä kuin koulu- ja muu kiusaaminen, joka ei todellakaan ole maailmassa uutukainen ilmiö.

Uutta ja pelottavaa on se, että näitä kiusaajia ja tahallaan väärin ymmärtäjiä ei todellakaan löydy enää vain päiväkotien ja peruskoulujen käytäviltä, vaan kaikkialta, missä keskustellaan – myös suurvaltojen johtokeskuksista.

Palataanpa Suomeen. Olenko minä natsi, jos islaminuskoisten invaasio pelottaa minua? Ansaitsenko kansanedustajatason irvailua, jos syön härkäpapua mieluummin kuin härkää? Ryssän agenttiko olen, jos ajattelen, että Kekkosen ajan nöyristelypolitiikassa oli mukana myös ripaus viisautta?

Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää.

Ja vaikka ette ihan pohjia myöten ymmärtäisikään, takokaa kalloonne ainakin se tieteellisesti todistamaton tosiasia, että ihmiset eivät oikeasti jakaannu hyviin vihervasemmistolaisiin ja pölkkypäisiin persuihin eivätkä pölkkypäisiin vihervasemmistolaisiin ja hyviin persuihin, vaan ihmisiä tässä kaikki vain ollaan – parhaamme yritetään, olkoonkin että pääosin vaatimattomin tuloksin.

Hieman nöyryyttä kehiin, hei, ja toisin ajattelevien kunnioitusta. Eikä pieni pilke silmäkulmassakaan olisi pahasta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy