Kirjoittaja: Leena Rundgren

Sen näkkee ja aistii helposti. Kaikenlaisen uuen, totutusta poikkeavan. Ei tartte kauvas kattoa ees vaikkon televisioki.

Näkkee ja kuulee jo naapureissaki saati ette ko marsii ulkona missä kevät, kesä, syksy taikka talvi vaihtuva muuttumatta joka vuosi.

Se, vaikka luonto oon kaunista, vaikka aurinko paistaa, keväthanget kimaltellee ja taivas oon sininen, jotaki oon joka ei kuulu meän maailhmaan.

Jotaki pahhaa. Ja ihmiset yrittävä taistela sen pahan poies. Mutta soon liian suurta, ei sitä pysty ees mahtimiehet ja naiset lopethaan.

Mie puhun pikku persvektiivilä, ko en asu metropoleissa.

Sie kävelet rauhassa kauphaan, ja joku ryöstää sinun lompakon. Sie kävelet rollaattorin kansa kotipirtile ja joku lyöpii sinut alas ja hajottaa rollaattorin tuhanen nuuskaksi.

Viet kläppisti päiväkothiin ja sieltä löytyy huumekätkö. Koulussa jossa oppii uutta räjähtää pommi.

Menet synagooghaan, kirkhoon tai moskeijaan ja joku tullee ja ampuu viattomia ihmisiä. Kokkaat köökissä ruokaa ja luoti kaksi kolme vingahtaa sinun pään siutti ikkunan läpi seihnään.

Joku jossaki kidnappaa päivittäin jonku ihmisen ja vaatii isot rahat. Hiljan löyty täälä joku vanhaa mies kuolheena mettästä, oli kidnapattu. Nuin vain yks kaks.

Terroristit iskee missä vain, miten vain. Nuoremat ja nuoremat alkava kulkheen väkivallan ja rikolisuuen tielä.

Elläimiä rääkäthään kauheila tavoila, luonto,veet ja ilma oon jo pitkäle tuhottu. Harvoin koet turvalisuutta.

Nyt myyhään ittepuolustusvehkeitä, hälyttimiä, suihkeita, käyhään ittepuolustuskurseja ja olhaan valhmiustilassa pahhaa vasthaan.

Mie käyn koiritten kansaa ulkona iltasin syän pamppaillen kovempaa ko normaalisti. Mulloon takissa kiini hälytin, jonka vetäsen auki, jos joku lähestyy minua takkaa. Hälyttimestä kuuluu ko nainen kirkuu hengen häässä.

Lähteekö roisto laukhoon pakhoon vai heittääkö hälyttimen methään ja kopsauttaa minut tanterheesheen, ei ole onneksi tarvinu kokea. Mutta kaikela tällä porinalla mie ajan takkaa sitä yksinkertasta ja kaikitten järjele käyvää tothuutta, ette nyt oon maailmassa asiat pahasti menheet vaaralisiksi. Ihmiset oon alkanheet ymmärthään ette oon aika pelastaa mitä hyvvää oon vielä jäljelä.

Sukupolvet jokkoon pieniä vielä, niile häätyy saaha turvalinen elämä.

Soon Nakkilan kirkon rajoila jo ette ehtiikö hyvän puolesta taistelevat saahmaan paikat siisteiksi maailmassa.

Oon aika utopistista kyllä, mutta niin kauvan ko paha jyllää sottii hyvvyys sitä vasthaan.

Emmä met paljoa muuta voi asioile ko rukkoilla. Tai… kyllä se rukkous oon se vahvin ase, soon A ja O.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy