Kirjoittaja: Marja Tuominen

Kulttuuriviikko on kulunut sietämättömän helteen keskellä ja siitä huolimatta hienosti. Kuvantekijät ovat kohdanneet, kirjallisuuden ääressä on pysähdyttyä ja lopuksi nautittu Aavasaksan huipulla leppeästä kesäpäivästä hattujen keskellä. Välillä on pitänyt vetäytyä saunakamarin viileyteen selvittämään ajatuksiaan ja valmistautumaan seuraavaan koitokseen.

Kirja kylässä lähti melkein sattumalta elämään 2000-luvulla. Tapahtuma, jossa kirjan tekijät ja lukijat tapaavat yhteisessä olohuoneessa pienessä syrjäkylässä, saattaa äkkiä tuntua järjettömältä ajatukselta. Kirjallisuustapahtumat pidetään yleensä kulttuuritaloissa ja kirjastojen suojissa.

Väki on kuitenkin löytänyt perille. Monesti olohuone on käynyt tosi ahtaaksi ja siksi on lisätty tilaa pihalle telttojen ja kovaäänisten avulla. Vain yhden kerran muistan sataneen, joten tapahtuma on ollut yläkerran ukon suojeluksessa. Kun ei alvariinsa vaivaa pikkuasioissa, voi kerran saada kunnolla toivomansa. Nyt on kyseessä kolmastoista kerta ja tänä vuonna jännitän tapahtumaa enemmän kuin koskaan. Kysymys ei kuitenkaan ole taikauskosta vaan siitä, että vierailija on kaimani, josta olen kuullut vuosia mutta olen tavannut hänet vain pari kertaa Rovaniemellä.

Vuosia sitten minua kiiteltiin Kalevassa julkaistusta jutusta. Sen jälkeen sain kylällä onnitteluja professuurista. Myöhemmin olen saanut sähköposteja, joissa kysellään tenttikirjoista, luennoista ja uusintatenteistä. Kaimani professori Marja Tuominen puolestaan on saanut palautetta lehtikirjoituksistani ja haastattelupyynnön silloin, kun väitöstilaisuuteni oli tulossa. Se, että kaksi samannimistä sattuu olemaan samaan aikaan samalla alueella, aiheuttaa monenlaista hauskaakin väärinkäsitystä.

Tänä vuonna Kirja kylässä -teemaksi valikoitui se, miten Lappi palautui henkisesti sodasta. Rovaniemeläinen kaimani on tutkinut aihetta pitkään ja julkaissut siihen liittyen teoksen Lappi palaa sodasta. Mielen hiljainen jälleenrakennus. Kirjan toisena toimittajana on ollut tutkija Mervi Löfgren.

Meillä on paljon puhuttu Karjalan evakoista ja heidän selviytymistään on tutkittu. Sen sijaan noin 100 000 lappilaisen evakkomatkoista tiedetään valtakunnan julkisuudessa todella vähän. Miten Ruotsissa olo vaikutti ihmisiin? Mistä saatiin henkiset voimat rakentaa elämä uudelleen kokoon poltetuissa kylissä? Mikä oli taiteen ja kulttuurin merkitys tässä rakennustyössä, siitä oletan kaimani kertovan. Aihe koskettaa meitä kaikkia, elämme tätä Lappia joka päivä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy