Kirjoittaja: Elsa Huhtanen

Olen aina joutunut työskentelemään jokaisen käyttämäni sentin eteen. Minulla tai veljilläni ei ole koskaan ollut käytössä viikkorahaa, eikä vanhemmilta ole herunut rahaa tyhjästä. Rahaa sai, kun autteli maatilan tai talon töissä. Välttämättömyyksiin vanhempani toki antoivat rahaa, kuten vaikkapa välipalaan koulun jälkeen.

Töihin aloin heti, kun vain pystyin. Olen itse kustantanut mopokorttini, moponi, bensani, ajokorttini ja autoni. Ylimääräiset vaatteet, korut ja kaiken muun turhanpäiväisyyden olen ostanut suurimmaksi osaksi itse. Rahaa on annettu vain, jos sitä on kipeästi tarvittu, mutta itse on pitänyt pärjätä ja sotkunsa siivota.

Olen jo pienenä oppinut, ettei rahaa tuhlata kuin roskaa. Rahaa käytetään siihen, mihin välttämättä tarvitsee. Aina pitää laskelmoida hinnan ja hyödyn suhde: kannattaako ostaa käytettynä tai löytyykö jostain parempi ja halvempi?

On hassua katsella perheitä, joissa ihan pienille taaperoillekin ostetaan markkinoiden kallein älypuhelin käpälöitäväksi ja asvalttiin hakattavaksi. Itse sain luvan kännykkään ollessani neljännellä luokalla, jolloin isoveljeni siirtyi yläkouluun. Silloinkin ostin ensimmäisen kännykkäni itse, tosin vaivaisella viidellä eurolla ja sekin oli isoveljeni ruhjoutunut Nokia. Ihan käypä vehje sen ikäiselle vahinkoaltiille tyllerölle.

Teini-ikäisenä katselin, kuinka osa ikäisistäni sai syntymäpäivälahjakseen mopon tai skootterin. Vanhemmat maksoivat autokoulun tai ostivat jopa auton.

Kieltämättä tuolloin minussa kyti pieni kateus. Maailma tuntui hyvinkin epäreilulta: toiset saivat pyytämättäkin sen, mitä halusivat. Nykyään olen ylpeä siitä, että olen itse omilla saavutuksillani ja tienesteilläni pystynyt rahoittamaan niin monia asioita.

Joskus tulen miettineeksi, miten “pappa betalar” -nuorten ja lapsien käy, kun vanhemmat eivät ole enää auttamassa maksuissa? Pitääkö iPhoneja, autoja tai jopa ruokia alkaa ostaa velaksi, kun tienestit eivät enää riitä kalliiseen makuun? Vai aletaanko rahaa arvostaa jopa entistä enemmän, kun sitä ei enää automaattisesti tipahda taskuun?

Mitä enemmän maailma kehittyy, sitä enemmän rahaa tarvitaan jokapäiväiseen elämään. Enää ei raadeta viljapellolla hevosen kanssa aamusta iltaan. Nykypäivänä luppoaikaa jää yli äyräiden, ja jotenkin se on saatava kulumaan. Usein miten se tapahtuu kuluttamalla rahaa jossain muodossa.

Raha ei tuo onnea, mutta se on kätevä työkalu onnea tavoiteltaessa. Täytyy vain osata käyttää järkeään, jotta ei huumaannu kaikista sen mukanaan tuomista houkutuksista.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy