Kirjoittaja: Leena Rundgren

Elämässä tulee hetkiä jollon kaiphaus iskee toela kovala voimala. Nyt on ikävä synnyinseuvuile, ko johanes jo antaa aistia itteehään luonossa. Ja kuulen Tornionjoen kuohut ja pääsköitten laulut.

Mie muistan kaikki kotiseuvulta, joka kivet ja joen mutkat, joka laoitten paikat ja taloitten perhheet.

Muistan meän pienet lapsijalat jokka kirmasit pihoila, rannoila, koulussa ja kylätielä.

Aivanko olisinki pikku Leena nytten, juoksen tullile, parhaan kaverin Maaritin tykö.

Leikimä hänen leikkimökissä kauppaa ja sitte kirmasemma keinumhaan kahen voimakhaan näkösen männyn tykö. Niitten välhiin oon Maaritin isä pannu kaks keinua kiini.

Huiiii, ko mahassa vihloo ko keinut tansaava ylös ja alas. Näemä naapuritten talot, minun koin, männyitten neulaset ja omat varphaat.

Keinussa näemä paljo mitä muuten ei hoksaa kattoa.

Aurinko paistaa, oon aika lämmintä, kesä oon alulhaan. Vielä ei ukkonen jyrise.

Hipparuu’ut ja puukalikka oon seuraava leikki.

Isän traktorin ääni kuuluu, menossa kalalammele Kirre-koiran kans.

Havahun Kopparbergin asunon sohvale. Olen harpanu 50 vuotta tulehvaan.

Satheen rapina klashein tekkee jo vihreän tiehnoon vieläki vihreämmäksi.

Aistii jo johaneksen, keskikesän, tääläki, vieläki.

Niinkö kläppinä, samat tuntheet, sama jännittävä ootus, onnelisuus ko aurinko vilkuttaa haapoitten lehissä.

Tämä elämä, soon lahja. Met tulema, met menemä, ja kuitenki kaikki jatkuu. Vai?

Soon jo suuremat pohtimiset meän jälkipolvila, ko ette vain aurinko, sae ja keinuitten huuma.

Maapallo, ilma, vesi ja kläpitten olkapäile lastattu huoli tulevaisuuesta. NET oon huolet nyt. Ja MET aikuset olema pilanheet kaikki.

Greta Thunberg, sie lasten ääni maailmalla, sulloon heän tuki.

Puista Putinia tukasta ja Trumppia korvasta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy