Kirjoittaja: Elsa Huhtanen

Olen muuttanut tyyliäni useaan otteeseen lyhyen elämäni aikana. Peruskoululaisena en pahemmin miettinyt, miten pukeuduin tai miltä näytin. Puin päälleni mitä sattui, mikä nyt milloinkin sattui näyttämään hauskalta tai tuntumaan mukavalta. Kuka sanoo, ettei mekkoa voi pukea collegehousujen kanssa?

Teini-iässä tulin hyvinkin tietoiseksi ulkonäöstäni, kehostani ja pukeutumisestani. Aloin miettiä enemmän sitä, mitä muut näkivät ja mikä luultavasti oli muodissa. Yritin pukeutua kuten useimmat teinit. Loppujen lopuksi se ei minulta luonnistunut ja päädyin pukemaan lähinnä huppareita ja korkeavyötäröisiä farkkuja. Painostani pilkattuna yritin piiloutua huppareiden laskoksiin. En uskaltanut pukea mitään, mikä voisi paljastaa pienen pömppömahani. Luulin olevani pahasti ylipainoinen, sillä niin minulle oli toitotettu alakoulussa.

Lukion viimeisellä luokalla päädyin viimein toteuttamaan itseäni. Kesän aikana olin uudistanut tyyliäni. Muistan, kuinka minua jännitti mennä kouluun ensimmäisenä päivänä uusissa vaatteissani. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän minuun kielteistä huomiota ja sain lisää itsevarmuutta. Hitaasti aloin kehittää tyyliäni nykyiseensä: bändipaitoja, niittikoruja, kelttisormuksia, maihareita, goottivaatteita ja maastokuvioita. Yksi ystävistäni totesi, että näytän nykyisin enemmän itseltäni kuin koskaan ennen. Uskon sen johtuvan enemmän itsevarmuudestani kuin vaatevalinnoistani.

Olen usein miettinyt, minkä takia en ole uskaltanut ennen toteuttaa itseäni ja muuttaa ulkonäköäni omanlaisekseni. Mieleen tulee heti kiusaaminen, josta kärsin enemmän tai vähemmän koko peruskouluni ajan. Muistan kuulleeni jotain tatuoiduista ja lävistetyistä ihmisistä, jotka muka eivät saisi helposti työpaikkoja. Muistan omat lapsuuden ennakkoluuloni erinäköisiä ihmisiä kohtaan.

Ei ole helppoa olla oma itsensä, jos itsetunto on pohjalukemissa. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, miten muut näkevät sinut. Tärkeintä on, miten itse näkee itsensä, ja että tuntee olonsa hyväksi omana itsenään. Omista nahoistaan ei pääse karkuun, vaikka joskus niin haluaisikin. Onkin erityisen tärkeää hyväksyä itsensä ja antaa itselleen vapaus olla avoimesti sitä mitä on.

Elämämme olisi kovin tylsää, jos olisimme kaikki täsmälleen samanlaisia, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Erilaiset ihmiset rikastuttavat elämäämme eri näkökulmilla ja tuovat esille erilaisia ongelmia. Me kaikki koemme asiat omalla tavallamme. Yhdelle tyyli ei merkitse mitään, toiselle se on tapa ilmaista itseään.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy