Kirjoittaja: Pirjo Satta

Mie olen lukenu tositarinoita koulukiusaamisesta. Olen surullinen, sitä esiintyy näin paljon vielä valistuksesta huolimatta. Onhan sitä veikkonen ollut minunkin lapsuuessa, mie sen tiän. Olin yksi niistä, koulukiusattu. Mie tahon kertoa siittä, vaikka se vieläkin koskee 50 vuoen jälkheen. Niin se tekkee, vaikka ei uskois.

Mie olin 12-vuotias ja perheen vanhin lapsi. Mie luulen, että minun piti olla se vahvin. Niin ainakin uskoin. Ei sitä äähneen tohtinu kotona sanoa, eikä opettajille. Oliko niin, että aattelin nuorempien sisarusten vaativan enemmän huomiota. Nythän sen ymmärrän, että se olis pitäny kertoa. Mutta ko mie olin kläppi, en osannu.

Oli vuosi 1969. Mie en tohi äähneen sanoa, millaista minun kiusaaminen oli. Sitä jatkui kaksi vuotta. Mie pölkäsin mennä kouhluun, eikä se tuntunut mukavalta. Olin aivan nätti tyär, vissiin nopeammin kehittyny ko muut tyttäret. Siitäkö se johtu? Mie olin hiljainen tyär, mie luulen että siitä. Pahimmalta minusta tuntu, ko mie jäin luokassa aivan yksin. Kukhaan luokasta ei minua auttanut. Nauroivat vain. Kai se oli heille vain viatonta hauskaa. Mulle se ei sitä ollu. Mie olen antanu kahelle kiusaajalle antheeksi, mutta unoha mie en koskhaan. En koskhaan.

Näin aikuisena sitä kattoo asioita eri silmin. Son helppo sanoa nykyajan kiusaajille, että istu alas ja mieti. Mieti, miksi kiusaat. Halvaaks sie toisten oppilaitten hyväksyntää. Jos se sitä on, ei se veikkonenkhaan kannate. Ihmisistä jää tietty muisto aikuisena. Siekin varhmaan halvaat, että koulukavereilla jää lämmin muisto sinusta. Ikävät muistot voivat seurata kiusattua jopa 50 vuotta, kuten minua. Muista, kuinka kauaskantoiset seuraukset siitä voi olla.

Sie, jota kiusathaan, älä jää yksin. Kerro vanhemmillesi ja opettajalle. Muista. Sie olet yhtä tärkeä luokassa ko muukki. Kiusaajilla ei ole mithään syytä kiusata sinua. Me kaikki olema erilaisia. Meän häätyy hyväksyä erilaisuus. Se vain vahvistaa meän luonnetta ja tekkee vahvaksi. Sen sie huomaat aikuisena, kun olet tehnyt oikean päätöksen kertoa kiusaamisesta aikuiselle. Se pannee rathaat pyörihmään.

Mie halvaan vielä lausua runon, joka koskee meitä kaikkia:

Muistot säilyy mielessä, niin suuressa kuin pienessä, miettikää mitä teette, milloin mukaan tällaiseen meette. Ei se tee susta hienompaa, persoonallisuutes’ kadottaa, sun elämäsi hajottaa. Et ole oma itsesi kiusaajan roolissa, olet jotain mitä haluaisit olla, ajattelematon ja tyhjä. Se et olet sinä, älä ole se, rukoilen. Rakkaudella Aune.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy