Kirjoittaja: Maria Raappana

Jotain olisi pitänyt tehdä, mutta sanoja ei ollut. Oli vain erikokoisia kirjaimia, jotka etsivät paikkaa muodostaakseen ymmärrettävän lauseen. Mayday!

Mihin katosi ihminen? Menikö hän omaan maailmaansa, itsensä sisään, suunnittelemaan robotteja, jotka pelastaisivat kuplivan maapallon. Esitti ideansa bisnesenkelille, joka vuorostaan kiidätti ihmettä romuksi meriin ja metsiin.

Kysyikö keksijä itseltään, että tarvitseeko ihminen vierelleen koneita tekemään työt, jotka ihminen voisi edelleen tehdä? Vai halusiko hän vain saada itselleen numeroita pilvipalveluun. Numeroita, joilla ostaisi tavaroita pönkittämään itsetuntoa. Rikkauksia, joiden laajuutta ei itsekään ymmärtänyt. Oliko keksintö kaiken tämän arvoista?

Vaikka rahakirstu täyttyi äärilaidoilleen, niin keksijä ei saanut odotettua lohtua.

Kattohuoneisto ei tuonut iloa ja matkat maailman ääriin ahdistivat. Mitä siis tilalle?

Lopulta keksijä löysi sisäisen rauhan, jonka hiljaisuudessa hän pohti menneitä vuosiaan.

Hän istui kallion lohkareella, keskellä erämaan rauhaa, seuranaan luonnon monimuotoisuus äänineen. Siinä istuessaan keksijä mietti menneisyyttään. Mietti mielessään sitä, mitä oli saavuttanut, vai oliko saavuttanut yhtään mitään.

Katuiko hän keksintöään sinä päivänä, kun robotti puhui hänelle kylmää konekieltä. Silitti keksijän harmaita hiuksia rautasormilla ja laittoi lusikassa olevaa puuroa suuhun sekunnin murto-osan tarkkuudella. Nosti kovilla kylmillä ”käsillään” keksijän sänkyyn, ei peitellyt, sillä ohjelma oli rikki. Ei puhunut sanakaan lähtiessään huoneesta, vaan katosi pimeään.

Kohtasiko keksijä betonikäytävillä suunnittelemiaan robotteja talossa, joissa ei ollut ovia, ei ikkunoita. Tilassa, jossa hän ei ollut enää tärkeä eikä tarpeellinen. Ainut tarpeellisuus oli ennakkoon markkinoitu viimeinen matka.

Tuleeko vielä aika, jossa ei tarvitse vaeltaa ovettomassa talossa, joissa ei ole ikkunoita. Kohtaako ihminen toisensa vilpittömästi, aidosti ja ilman pelkoa. Näkeekö virtaavan joen, jonka aallon huiput aurinko polttaa punaiseksi. Onko tämä enää koskaan mahdollista?

Kenelle seuraava innokas nuori keksijä myy huippuunsa jalostetun keksintönsä, kun ei ole ostajia. Bisnesenkelikin asuu ovettomassa talossa, jossa ei ole ikkunoita. Talossa, jonka omistaa tuntematon, nuori menestyvä bisnesenkeli, jonka pilvipalvelutila täyttyy vauhdilla numeroista, joilla hänen egonsa vahvistuu. Missä on kohtuuden raja?

Tämäkö oli keksinnön arvoista, myydä ahneudessaan sielunsa robotille. Mayday!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy