Kirjoittaja: Juhani Salmi

Taipumus dikotomiaan, kahtia jakamiseen, kuuluu ihmisen perusominaisuuksiin. Ominaisuus on lähtökohtaisesti hyödyllinen, sillä sen ansiosta pystymme tekemään päätöksiä ja toimimaan silloinkin, kun tilanne on epäselvä ja monitahoinen. Huonokin päätös on monesti lopputuloksen kannalta parempi kuin päättämättömyys.

Taipumuksemme kahtia jakamiseen ei kuitenkaan rajoitu vain tilanteisiin, jossa dikotominen ajattelu on luontevaa ja hyödyllistä. Jaamme asioita ja ihmisiä vastakkaisiin luokkiin myös siksi, että maailman värien kirjo uhkaa muuten käydä psyykellemme liian raskaaksi. Vai koostuukohan aivojemme sisältö ihan oikeasti nollista ja ykkösistä?

Muun muassa uskonnot hyödyntävät tätä ihmisen ominaisuutta häikäilemättä. Tai ehkeivät ensisijaisesti hyödynnä, vaan pikemminkin sanoittavat. Jumala – perkele, taivas – helvetti, hurskas – syntinen… Vaikka aistimme tunnistavat muutakin kuin tulikuuman ja jääkylmän, emme mielellämme asetu poikkiteloin, kun piispat ja mullahit vakuuttavat, että välimuotoja ei ole. Olemme päinvastoin helpottuneita, että maailmalla on sittenkin selkeä ja ymmärrettävä muoto.

Vaikka poliitikot ovat ehkä hengenmiehiä pinnallisempia, he eivät välttämättä ole yhtään sen tyhmempiä. Poliitikon tärkein (ellei peräti ainoa) tavoite on saada mahdollisimman paljon valtaa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kykyä rakentaa todellisuuden aineksista uskottava (olkoonkin että usein fiktiivinen) kuva, jossa vastakkain ovat hyvä ja paha. Sosialismi – kapitalismi, pehmeät arvot – kovat arvot, kansallismielisyys – globalismi… Miten ihmeessä toinen puoli kansasta voikin olla aina sekä umpityhmää että pahan puolella?

Kahtia jakaminen johtaa väistämättä äärimmäisajatteluun. Rajat kiinni. Kaivostoiminta kriminalisoitava. Eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamalla tiellä. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Kahtiajaon logiikka synnyttää myös mikrotasolla, ihmisten arkiporinoissa, jännitteitä, jotka usein kärjistyvät kilpailutilanteiksi. Voittaja on aina se, jolla on kulloiseenkin kysymykseen selkein vastaus. Jyrkin linja homoliittoihin, kovin kanta seksuaalirikoksiin, raflaavin näkemys maahanmuutosta, yksioikoisin mielipide kasvissyönnistä tai kasvatuksesta.

Kun kuplien seinämät vahvistuvat riittävästi, ne eivät enää läpäise sen enempää valoa kuin ääntäkään. Toisinajattelijat häipyisivät kai maailmastamme pian kokonaan, ellemme älyäisi piirtää heistä seinällemme karikatyyreja ja ripustaa heitä esittäviä olkinukkeja kattoomme roikkumaan. Mutta me älyämme, sillä kuvat ovat meille tärkeitä. Niiden myötä saatana saa kasvot. Ilman itse piirtämiämme paholaisen kasvoja saattaisimme peiliin vilkaistessamme erehtyä henkilöstä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy