Kirjoittaja: Marja Tuominen

Parikymmentä vuotta sitten vietimme joulun ajan Brasilian Sao Paulossa. Jostain syystä tuo vierailu palautui elävänä mieleen, kun seurasin aamutelevision haastattelua.Haastateltavana oli Helsingin yliopiston tutkija ja aiheena Amazonasin alue Pohjois-Brasiliassa.

Alueesta on käytetty nimeä maapallon keuhkot, mikä kuvaa hiilidioksidin sitomiskykyä ja samalla hapen tuottajaa. Amazonasin alueella kasvaa noin neljännes maailman metsistä. Ilmastonmuutoksen kannalta tämä on merkittävä määrä.

Tutkija oli huolissaan siitä, miten alueen metsät ovat uhattuina monesta suunnasta. Varannot pienenevät huimaa vauhtia, kun aluetta raivataan eukalyptus- ja soijaviljelmiksi, avohakataan, vallataan laitumiksi lihakarjan kasvattamista varten sekä luovutetaan avolouhoksiksi. Metsää nakerretaan vähitellen ja samalla alkuperäiskansat, joita elää alueella useita kymmeniä, joutuvat lähtemään kotiseudultaan.

Tilanne näyttää pahenevan sen takia, että uutena vuotena nousi valtaan presidentti Jair Bolsonaro. Hän on jo ilmoittanut purkavansa luonnonsuojelua ja alkuperäiskansojen kanssa tehtyjä sopimuksia. Miten käy Amazonasin, se nähdään lähivuosina. Arvokas metsä ja sen kätkemä lajien ja kulttuurien moninaisuus ovat joka tapauksessa uhattuna.

Sao Paulon matkasta jäi mieleen ihmisten eriarvoisuus. Se näkyi erityisesti slummeissa eli faveloissa, kuten niitä paikalliset kutsuivat. Favelat ovat asuinalueita, jotka on tehty kaikesta materiaalista, mitä voi löytää: rakennusjätteistä ja pakkauslaatikoista. Niitä syntyy rakennuskelvottomille paikoille kuten maanvyörymäalueille ja teitten risteyksiin.

Väkeä näille alueille tulee pohjoisesta, suuri osa ilmeisesti juuri Amazonasin alueelta, bussilasteittain. Slummien lapset jäävät helposti koulutusta vaille ja köyhyyden kierteeseen.

Toisaalta koimme häivähdyksen rikkaitten elämää. Isäntäväkemme asui korkean piikkilangalla varmistetun muurin sisällä ja alueelle pääsi vain tarkoin vartioidusta portista. Puistomainen alue tarjosi asukkaille istutuksia, puistolammikoita ja golfkenttiä. Alueelta ei noin vain lähdetty paikalliseen pubiin tahi kaupunkikävelylle – ei ainakaan ilta-aikaan. Meille kerrottiin ryöstöistä ja tapoista, jotka olivat jokapäiväisiä.

Matkailu avartaa. Me opimme arvostamaan demokratiaa ja tasa-arvoa entistä enemmän.

 Amazonas on varoittava esimerkki siitä, miten luontoa voidaan hävittää pala palalta. Toivoa antaa se, että paikalliset ovat nousseet puolustamaan luontoaan ja koko maailman keuhkoja.

Entistä parempaa uutta vuotta 2019.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy