Kirjoittaja: Satu Piispanen

Tulin Tornionjokilaaksoon 15 vuotta sitten suunnittelemaan hirsitaloja. Kyseessä oli ensimmäinen vakituinen oman alani työpaikka vieraan palveluksessa, sillä olin aiemmin toiminut itsenäisenä yrittäjänä. Hyvää aikaa kesti kolme vuotta, jonka jälkeen olin jälleen uuden edessä.

Jokivarresta olin löytänyt myös uuden kodin, miehen, ja lapsilukukin kasvoi.

Hoidettuani nuorimmaisenkin elämän alkuun palasin yrittäjäksi. Pohjoisessa ei arkkitehdin työpanosta valitettavasti juuri tarvita. Isommat työt ja varsinkin julkisen sektorin toimeksiannot menevät kilpailutusten kautta isommille toimijoille. Yksinyrittäjä on tällä alalla todellakin yksin, ellei voi tehdä yhteistyötä kollegojen kanssa.

Välillä olen itsekin tehnyt jotain aivan muuta, kuten kirjoittamista. Kerran Minna tarjosi kolumnistin pestiä ikään kuin kokeeksi, ja välillä tein toimittajan työtä jopa päätoimisesti. Arvostan tuota kokemusta todella paljon! Myös jokainen ansaittu sentti on ollut tarpeen, kun kolmilapsiselle perheelle on tarvittu ruokaa, lämpöä, valoa, vaatteita, suksia ja polkupyöriä sekä tietotekniikkaa. Ensimmäinen parempi pöytäkoneemme hankittiin tienestieni lisäksi useamman kuukauden hernekeitto-näkkäridieetin tuomilla säästöillä.

Töiden vähetessä suuntasin työnhakuni etelämmäs. Onneksi Oulun yliopisto koulutti arkkitehdit aikanaan sekä rakennus- että yhdyskuntasuunnittelijoiksi. Tein itsekin diplomityöni maankäytön suunnittelun sektorilta. Iistä sain vuoden määräaikaisen pestin kunnan kaavoitusarkkitehtina, ja kosolti kokemusta. Yhden yrittäjävuoden jälkeen lykästi jälleen, kun pääsin määräaikaiseksi sijaiseksi Oulun kaupungin asemakaavoitukseen. Siellä avautui vakituinen paikka, jonka sain tiukan kilpailun jälkeen.

Olen viisikymppisenä työurani toisessa vakituisessa työsuhteessa. Viihdyn työssäni, ja tuntuu ihmeelliseltä saada säännöllistä palkkaa. Jatkuva taloudellinen epävarmuus on yksi stressaavimpia asioita, joita tiedän. Nyt pääsee hieman helpommalla, ja jotain voi jopa suunnitella pitemmällä tähtäimellä.

Olen syntynyt ja kasvanut Lapissa, ja sen karut vaaramaisemat suurine ja monilukuisine vesistöineen ovat piirtyneet iäksi verkkokalvoilleni. Olen sieltä kotoisin, ja osa sydäntäni on siellä. Jo varhain kuitenkin tiesin, etten todennäköisesti palaisi pohjoiseen, kun olisin valmistunut ammattiin.

Siinä mielessä elämä yllätti minut positiivisesti. Vietin Tornionjokilaaksossa ikimuistettavan ajanjakson. Kiitos myös teille lukijoilleni, teiltä saamani palaute on lämmittänyt useasti. Näkemisiin!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy