Kirjoittaja: Elsa Huhtanen

Seison kylmässä syysaamussa hiekkatiellä kiväärin hihnan painaessa olkapäätä. Jossain lähietäisyydellä tikka nakuttaa puuta epärytmikkäästi vaihtaen välillä nakutuksen kohdettaan. Kauempaa kantautuu koiran haukahduksia, mutta GPS-paikantimen mukaan se ei voi olla meidän koiramme.

Yhtäkkiä sivulta kuuluu rasahdus, jota seuraa toinen oksan napsahdus. Sydän hypähtää kurkkuun ja hivutan kiväärin pois olkapäältä. Hirven sijasta tielle pomppii jänis, joka vilkaisee minua, oranssiin pukeutunutta metsästäjää, ennen kuin jatkaa pomppimistaan kuusikkoon toiselle puolen tien.

Itse aloitin metsästysharrastuksen hyvin nuorena. Aluksi metsästys oli vain isoveljen ja isän heiniä, mutta 11-vuotiaana innostuin itsekin erityisesti hirvestyksestä niin, että hommasimme äidin kanssa metsästyskortit.

Äidin kanssa olimme useimmiten ajossa koiran kanssa, mikä sopi hyvin kaltaiselleni ehtymättömälle papupadalle. Silloin minulle tärkeintä metsästyksessä oli metsään pääsy ja metsästyksen tuoma jännitys. Saaliin saaminen ei ollut pääasia, vaikka se tietysti olikin aina mukava plussa.

Metsästykseen minua innosti entistä enemmän oman koiran hankinta. Yläasteikäisenä kinuamalla kinusin isältäni luvan ostaa jämtlanninpystykorvanpennun, jonka olin ystäväni luona kylästelyn yhteydessä nähnyt.

Lupa tuli lopulta, kun perusteluina lupasin itse kustantaa koiran ja siivota sen jäljet. Mikä olisi sen mielenkiintoisempaa kuin seurata ensimmäisen ikioman koiran edistymistä hirvestyksen parissa?

Vanhemmaksi kasvettuani olen huomannut, ettei metsästys ole kaikille kevyt harrastus. Toiset ottavat sen enemmän tosissaan ja on maailmanloppu, jos hirviä ei kaadu tasaiseen tahtiin.

Tietenkin kaikki hirviluvat olisi hyvä saada täyteen, jotta esimerkiksi hirvien aiheuttamat kolarit ja taimikkotuhot pysyisivät minimissä. Ja mistäpä sitä puhtaampaa ja maittavampaa lihaa pakasteeseen saisikaan kuin suoraan suomalaisesta metsästä?

Jokainen vuosi ei kuitenkaan mene aina yhtä voittoisasti saaliin saannin osalta. Tällöin onkin hyvä muistaa, miksi siellä metsässä kävellään ja riistaa jahdataan.

Jokin on pielessä, jos metsässä ollaan vain ja ainoastaan lihan perässä. Metsästykseen kuuluvat riistan pyydystyksen jännitys ja epäonnistumiset, luonnossa liikkuminen sekä koiran kouluttaminen ja sen kanssa touhuaminen.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy