Kirjoittaja: Leena Rundgren

Taas kerran käväsin Keniassa. Reisu itteshään oon aika raskas monitten tullitarkastuksitten jälkhiin, mutta itte oleminen yhelä Nairobin monista lähiöistä, Kayolessa anto paljo ajattelemista miten hyvin meiloon asiat täälä.

Kukhaan sielä ei valittanu ko sähköt menit poies ushein ja pitkäksikki aikaa. Sielä jaethiin vesi niin ette Kayole sai yhtenä päivänä vettä ja toisena joku muu paikka. Sielä samlathiin veet sitte ishoin kallooneihin ette riitti taasen seuhraahvaan kerthaan.

Eli pesu ei ollu sitä luokkaa ko meilä täälä, ette päähnään suihkussa.

Juuri tämä aika oon talvea sielä, ilma oli lämmin mutta ei kuuma. Nytten alkaa kesä, elokuussa.

Met asuima monitten lukoitten takana turvalisuussyistä. Valkonen ihminen oon asukhaitten mielestä rikas ja joka paikassa ois kiskottu kovat hinnat tuotheista jos ei olis meän Kenian sukulainen ollu matkassa.

Ihmiset keksit töitä, jokaselle päiväle piti hankkia raha ruokhaan. Ei sielä ole kuukausipalkkoja tavalisilla köyhilä.

Eikä sosiaalisia etuja.

Vaimot tehit kaikki kotihommat, eiväkkä koskaan huokailheet, lauloit vain kauhniita lauluja. Vaatheet pesivä käsin, lapset roikuit sölässä.

Jos sairastu, hoiethiin itte saihraus jos van maholista.

Nairobirottia oli sisälä mutta villikissoja piethiin asunoissa jonki aikaa ette rotat lähit. Moskiitot kiusasit paljo ja malarialääke oli pakko ottaa ennen reisua.

Sisiliskot piit huolen ette moskiittoja väheni ko söivä niitä.

Teitten varsila hajju oli kamala, ko jätheet haisit tienvierissä. Ja liikene, voi Herra hyästi siunakhoon, soli kauhea kokemus. Pakokaasut pistit hengen salphaan ja autot menit risthiin rasthiin, lehmät makasit teitten vierilä, eikä perustanheet autoista. Aasit veit raskhaita kuormia ja ko ei ollu aasia se mies itte veti kärryjä liikentheen seassa.

Musiikki soi joka paikassa, matatut eli linja-autot kaahasit muusta liikentheestä välittämättä. Ja joka paikassa oli kirkkoja ja rukhoushuohneita, Jeesus nimi oli mainoksissa, jopa pubitten seinissä.

Ja yhthään vihasta naamaa ei näkyny mishään, vain ilosia ihmisiä, kiitolisia ihmisiä.

Mombasa, Intian valtameren vieressä oliki sitte lyxiä, sielä olima neljä päivää ja oli kuumaa ja aurinkoa ja meren raikasta tuoksua.

Nyt ko olema kotona, koen kiitollisuutta siittä ette meiloon mitä oon, asiat hyvin, sekä yksilönnä ette maana. Elämä lyxiä elämää ilman korruptiota. 

Ko tulin kotia se mie menin suihkhuuan maailman onnelisimpana ihmisenä. Vessan pönttöki oli lyxi paikka! Mie halvaan oppia olheen niinkö ihmiset Afrikassa, aiosti kiitolisia päivä kerralhaan.

Soon minun rukhous.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy