Kirjoittaja: Katri Kulmuni

Kun seuraa uutisointia ilmastonmuutoksen torjunnasta, tuntuu lappilainen elämäntapa olevan monella tapaa keskiössä.

Kivihiilen lämmöstä on kyetty osoittamaan useita Lappia koskevia syntejä: maatalous, metsät, malmit ja oma auto nyt ainakin.

Tornionjokilaaksossakin on vuosisatojen ajan tuotettu ruokaa omiin ja kasvavien kaupunkien tarpeisiin. Nyt tuntuu, ettei meille keskeisiin turvepeltoihin saisi edes katsoa. Kuivina kesinä ne ovat kuitenkin korvaamaton apu Suomen ruokaturvalle. Uusimmat tutkimustiedot kertovat myös turvemaiden aiempaa paremmasta hiilitaseesta. Ei panna siis peltoja pakettiin.

Myös koko karjatalous on ehditty tuomita moneen kertaan. Se, että pohjoisessa on erikoistuttu nimenomaan maito- ja karjatalouteen on ollut vain järkevää, kun Etelä-Suomessa on kasvinviljelyn osalta pidempi kasvukausi.

Vaikeaan rakoon on joutumassa myös metsätalous. Eipä arvattu aikanaan, kun metsätalouden tuomilla rahoilla saatiin elintasoa nostettua, että juuri uusiutuvien metsien käyttö koettaisiin ongelmaksi.

Vaikka puuta kasvaa enemmän kuin sitä ikinä käytämme, tuntuu väite olevan, että sitä kasvaisi vielä enemmän jos käyttäisimme sitä vähemmän. Näin varmasti, mutta Venäjältä tiedämme myös, miten laajojen hoitamattomien metsien käy. Ensin menee terveys, sitten iskee kuivuus ja lopulta myös laajat metsäpalot. Siitä olen myös varma, että jos me emme jalosta uusiutuvista materiaaleista tuotteita maailmalle, tekevät sen muut erittäin mielellään. Verotulot ja työpaikat siirtyvät siinä samalla.

Kyseenalaista tuntuu olevan myös se, että meillä Lapissa on jopa useampia kaivoksia. Kalliita sähköautoja olisi ihmisten syytä hankkia, mutta ilmeisesti akkuihin tarvittavia mineraaleja ei saisi kaivaa.

Autoilua ylipäänsä on helppo kritisoida joukkoliikenteen ääreltä. Menisin mielelläni Lapissa useammin bussilla, mutta eivät linja-autot kulje meillä kovin tiheään. Vaikeaa olisi täällä elämä ja työnteko, ellei saisi tulla ja mennä oman mielen ja aikataulun mukaan.

Tuntuu, että lähes kaikki tavalliseen elämäntapaamme ja elinkeinoihimme liittyvä on jollain tapaa asetettu globaaliin ilmastonmuutokseen vastaamiseksi kyseenalaiseksi. Me ja esi-isämme kun olemme halunneet vain parempaa elämää kuin edellisillä sukupolvilla on ollut.

Ahdistumisen sijaan meidän kannattaa kuitenkin vain jatkaa tavallista elämäämme täällä pohjolassa. Ohjenuorakin on sama: oman osamme tekemällä kestävämpää ja vauraampaa tulevaisuutta seuraaville sukupolville.

Vaikka keskustelu pyörii maaseutuelinkeinojen ympärillä, ihmiset kyllä ymmärtävät laajasti juuri näiden alojen olevan lukuisten positiivisten ilmastotekojen takana.

Jatketaan siis kylmän viileästi työtä kotimaisen puhtaan ruoan, Suomen hyvinvointia rakentavan vientiteollisuuden ja luonnon monimuotoisuuden eteen. Tämän kaiken voimme tehdä täällä kestävästi.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?