Kirjoittaja: Markus Kangas

Tunnettu kirkkoherra, L. P. Tapaninen eleli vanhaksi ja näkö alko fiiraahmaan. Hän sano: ”Minulla on ystävät hiipuneet, tapaamiset jääneet, minut on unohdettu, voin vain muistella niitä kirjoja joita olen lukenut.”

Tässä tullee esile kuinka tärkeä on kirja ja lukeminen ittele kullekki. Hunteeraisinko, miten kirja on saatu aikaseksi? Egyptistä papyrus, sitä ennen kivet ja savitaulut ja pergamentti. Kiinassa keksithiin paperi. Suomen kielen isä, Mikael Agricola, pränttäsi piispana ensimäisiä uskonnollisia kirjoja.

Aijjan kulussa määräthiin, että kaikitten häätyy oppia lukehmaan. Siittä tuli monele kauhun paikka ja kinkereilä pöläthiin papin keppiä. Meän isä oli hyvä lukija. Luki meile Pohjolan Sanomia ja uskalan sanoa, että se oli selvää ja hyvin painotettua. Olisko siittä jääny verhiin lukeminen.

Velipoika on ollu kahessaki kirjakerhossa yhtä aikaa ja siskon talon kohala Soukolojärvellä pysähtyy kirjastoauto joka viikko. Onhan meitä opastettu. ”Lue parhaimpia kirjailijoita täten laventaaksesi mielikuvituksesi piiriä.”

Lukutaito on ehtona vaimon otossa. Siittä on kirjassa ”Seitsemän veljestä” väkevä kuvvaus. Jos ei opi, se on suuri häpeä. Jou’ut ”ruunan kummiksi”. Soli monele kynnys, jonka ylittäminen oli tuskan ja työn takana. Mutta ko oppi lukehmaan niin kunnian kukko laulo. Sitäki pöläthiin, että tullee laiska, jos lukkee paljon. Herkko Päätalo on hyä esimerkki, vai liekkö se Kallen keksintöä isästänsä.

Nykysin tullee kirjoja, että on hyä jos pyssyy kartalla. Vuosittain painethaan paljon ”mölläreitä” ja eniten myytyinä ussein Finlandia-palkitut. Päivittäin veres sanomalehti luiskahtaa luukhuun ja vielä tullee lehet ja esitheet – lukemista riittää.

Suomi tunnethaan monesta. Olema höökereitä ko meän käyntikorttina ovat sisu, sauna ja sotavelat. Meät on nostanu maailmalla Sibelius, Aalto, Nurmi ja Waltari. Mie piän Sinuhea tasavertasena saavutuksena. Suomi on hyvin eustettuna kansojen kesken. On suuria maita joitten kirjallisuus on huomattavan vähäsempää. Mie uskon, että vertailussa met olema alkupään sijoila.

Mulla on monta kirjailijaa, joita mie sanon lempikirjailijoiksi, suomalaisista tietenki Aleksis Kivi. Sitte tullee Waltari, Linna, Haanpää, Huovinen ja vielä monta muuta. Velipoika sano jonku raatanheen, että ei tartte lukea muuta ko Don Quijoten.

Mie pruukaan joskus klookaila ja priljeerata, sanon: ”Jos teilä on jotaki vaikeuksia, mie neuvon Seittemän veljeksen mukhaan. Sieltä löytyy vastaukset.”

Mitä tehet jos karhu hyökkää? Tehe niinko Timo, lyö maata ja tekkey’y kuohleeksi. Mitä tehet jos sulla on velkaa? Pojile sitä tuli Viertolan härkien tappamisesta. Neuvottele ja luppaa lyhentää työlä ja ajan kanssa.

Mitä tehet, jos et pärjää avipuoliskon kanssa? Timo tullee ryyppyreissulta, pölkää vaimoa, koittaa hyvitellä. Vaimo vihasena iskee tukhaan.Timo perruuttaa kartanolle ja mennee muka mettää kohen. Yö kylmänen on vastassa, vaimo huolestuu ja lähtee hakehmaan. Mies löytyy tallin vintiltä. Kuttuthaan sisäle, jossa oottaa hyä iltapala ja sopu on taas syntyny. Mitä jos on tosi tiukka paikka? Uhkaa nälkä. Eero sano ko riista loppu, että meän on turvau’uttava ihmissiin.

Mulla oli naapuri joka sano, että leivästä se voima lähtee. Mie sanon, että kirja se on joka tielä pittää.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?