Kirjoittaja: Mikko Kärnä

Koronaviruksen aiheuttama globaali kriisi on osoittanut, että Suomen rajaseutujen asemaa ja olosuhteita ei eteläisessä Suomessa ymmärretä. Samalla on käynyt selväksi, että paljon puhuttu pohjoismainen yhteistyö ei ole alkuunkaan niin hyvää ja syvää, kuin olemme kaikki halunneet kuvitella. Tornionlaakso, Meänmaa, on yhtenäinen alue, joka on nyt tullut pilkotuksi, eristetyksi ja ”miehitetyksi” kansallisvaltioiden tekemien lyhytnäköisten ja poukkoilevien päätösten seurauksena.

Tätä kriittistä kirjoitustani ei tule ymmärtää väärin: Pidän äärettömän tärkeänä, että koronaviruksen leviämistä ehkäistään. Sen sijaan en ymmärrä niitä keinoja, joilla tätä on pyritty tekemään. Kyseenalaistan käytettyjen keinojen tehokkuuden sekä ennen kaikkea niiden panos-tuotto-suhteen. Esimerkiksi rajatarkastusten palauttaminen länsi- ja pohjoisrajalle on maksanut maltaita. On kuitenkin haastavaa osoittaa, että tällä olisi lopulta kyetty estämään yhtäkään tartuntaa.

On myös erittäin huvittavaa, että samalla kun meitä tavallisia kuolevaisia kyykytetään rajoilla, on saamelaisille myönnetty kaikenlaisia erivapauksia rajojen ylittämiseen. Ilmeisesti on niin, että viranomaisten mielestä saamelaiset eivät levitä koronavirusta. Tällaiset erivapaudet ja niiden valvonta ihmetyttävät. Olen yrittänyt valiokuntakuulemisissa kysellä, kuinka jonkun henkilön saamelaisuus varmennetaan rajalla. Etninen profilointi kun on viranomaisilta ehdottomasti kiellettyä, eikä missään ole olemassa etnistä rekisteriä saamelaisista. Sellainen rekisteri kun olisi laiton. Jokainen voi siis halutessaan rajaa ylittäessään sanoa olevansa saamelainen ja kertoa ylityksen syyn olevan perinteisten elinkeinojen harjoittaminen. Siinä ei ole viranomaisella mitään vastaansanomista. On vain päästettävä henkilö ilman testejä ja lisäkysymyksiä läpi.

Koronavirus jää tuskin viimeiseksi globaaliksi kulkutaudiksi, joka maailmaa ja Suomea koettelee. Kriisin jälkihoidossa on nyt äärettömän tärkeää varmistaa, että jatkossa toimet maamme rajaseuduilla ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja että ne tehdään yhteistyössä kaikkien pohjoismaiden kesken. Suomen, Ruotsin ja Norjan on tiivistettävä vuoropuheluaan. Lapinmaan kansan on myös yhdessä herättävä vaatimaan oikeuksiaan. Meitä ei voi eristää ja kahlita. Normaalien asiointiyhteyksien työhön, kauppaan, sukulaisiin ja ystäviin on toimittava aivan riippumatta siitä, millainen kulkutauti maailmalla riehuu. Kyse ei ole mistään saamelaisuudesta, joille valtiovalta tämän oikeuden nyt myöntää. Kyse on lappilaisuudesta. Elämästämme ja identiteetistämme.

Pian toteutettava maakuntauudistus avaa meille monia mahdollisuuksia. Lapin on tavoiteltava uudistuksessa ja sen jatkokehittämisessä mahdollisimman suurta itsehallintoa. Eteläläiset eivät saa enää sanella meille, miten täällä tällaisten kriisien aikana tai muutenkaan on elettävä. Meidän on voitava päättää siitä itse.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?