Kirjoittaja: Marja Tuominen

– Äiti, äiti, tuolla keittiön pöydällä on hiiri ja se syö sokeria ja pullaa!

– Anna sen hiirulaisen olla rauhassa, äläkä häiritse sitä, se on meidän kotihiiri.

Näin Annikki Kariniemi rauhoitteli Matti-poikaa, joka oli äitinsä Aino Yliniemen kanssa kylässä Kariniemen luona Villa Willamossa Rovaniemellä. 

Kauan sitten käyty keskustelu kuvaa Annikin suhdetta eläimiin ja luontoon. Hän oli monimuotoisuuden puolustaja silloin, kun sanaa tuskin oli vielä keksittykään. 

Kariniemen Ristisiipi (1982) sisältää runsaasti kuvauksia luontokappaleista, joiden elämää kirjailija seurasi Törmäsjärven Sinisen pirtin ikkunasta. Jokaisella vuodenajalla oli omat lintunsa: tiaiset, keltasirkut, kurjet, kuikat, pääskyset, harakat ja monet muut. Pirtin sisällä kehräsivät kissat ja kuorsasivat koirat, jotka lämmittivät kirjailijan vuodetta pakkasöinä.

Eläimet ottivat osansa talon tarjoiluista. Orava nakerteli korinttikakkua, kissa puhdisti herroille varatut voileivät lohiviipaleista ja joskus sattui harakkakin täytekakulle ennen talon vierailijoita. 

Annikki rakasti juhlia ja halusi tarjota herkkuja ystäville ja sukulaisille. Kun pakkasen takia pidot jäivät pitämättä, talon eläinväki sai nauttia tavallista paremmista ruoista.

Kariniemeä on vaikea sijoittaa mihinkään kirjalliseen karsinaan. Hän oli tunnustettu eräkirjailija ja palkittu nuortenkirjailija. Suomen myydyin kirja vuonna 1971 oli Veren kuva, sota-ajan kuvaus.

Laaja tuotanto sisälsi myös historiaa, elämäkertoja, romantiikkaa, mystiikkaa ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa kirjallisuutta. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen nuorille tarkoitettu Tupsukorva. Kirja kertoo ilveksestä, joka pakenee turkismetsästäjää henkensä kaupalla. Teos oli kannanotto uhanalaisen ilveksen puolesta. Saattaa olla, että se pelasti ilvekset sukupuutolta.

Annikki halusi asua Törmäsjärvellä, koska piti sitä kotinaan. Hän oli kosmopoliitti, jonka juuret olivat vahvasti Peräpohjolan karussa maaperässä. Hänellä oli kirjailijaystäviä kaikkialla Suomessa: Paavo Rintala, Reino Rinne, Ilmari Kianto, Kaarlo Isotalo, Pentti H. Tikkanen jne.

Toisaalta Kariniemi koki itsensä paikalliseksi ja oli Kataja-seuran perustajia ja aktiivitoimija. Sininen pirtti oli monien taiteen tai kirjallisuuden harrastajien vierailukohde.

Kariniemi-viikko alkaa tulevana tiistaina Ylitornion kirjastossa Lukumaratonin merkeissä. Siellä on tarkoitus lukea eläinaiheisia tekstejä. Välissä kuullaan muisteluksia Kariniemestä. Yllättävästi nekin kertovat Annikin eläinystävistä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?