Kirjoittaja: Maria Raappana

Ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten heltymätöntä uteliaisuutta. Sitä, joka rikkoo sälekaihtimen narun, jonka jälkeen kaihtimet repsottavat sinne tänne. Rikkinäisten kaihtimien väliin jää ammottavia aukkoja, joista utelias ihminen keskittyy ulkopuoliseen elämään.

Hän liimaa nenänsä ikkunaan ja seuraa katseilla kaikkea liikkuvaa. Uteliaisuus on niin voimakasta, että se saa aikaan juorun, jonka hän on kehitellyt ikkunan kautta omassa mielessään. Istuu vieraisiin pöytiin, jossa täydentää tiedonjanoa. Lopuksi hän levittää tiedon niille, jotka terästyvät kuuntelemaan.

Hän kertoo kuvitelmansa näkemästään ja kuulemastaan totuutena. Juorun kautta puhuja ei koskaan aseta itseään kiinnostuksen kohteeksi. Hän myös kuvittelee, että kukaan ei ole kiinnostunut hänen maailmastaan. Mutta todellisuus on kuitenkin varjossa ihan eri. Entäpäs jos tarina kääntyykin puhujaa vastaan ja hänet kyseenalaistetaan? Juuri tätä utelias pelkää.

Mihin yltäkylläinen uteliaisuus perustuu? Onko se jokin alkukantainen tapa vai selviytymiskeino? Huono omatunto vai opittu tapa lapsuudesta? Ennen sanottiin, että ei saa työntää nenäänsä toisten ihmisten asioihin, mutta nykyään kaikki tuntuu olevan sallittua.

Ilkeä uteliaisuus on sitä, kun tunkeudutaan toisen sisäiseen tilaan, toisen maailmaan.

Toisen ihmisen elämän kauhistelu antaa tirkistelijälle hetkellisen mielihyvän ja optisen harhan siitä, että itse on vapaa vaikeuksista. Ellei tämä illuusio rikkoudu, sisäistä kasvua ei tapahdu.

Hyvä uteliaisuus puolestaan pitää yllä mielenkiintoa suhteessa elämään, itseensä ja ihmissuhteisiin, suhteissa muihin ihmisiin. Hyvä uteliaisuus merkitsee kiinnostusta toisesta ihmisestä ja hänen ajatuksistaan, tunteistaan ja kokemuksistaan. Aidosta uteliaisuudesta viriää keskustelu mielenkiinnon kohteista. Ne ovat vastavuoroisia kokemuksia ja kuulluksi tulemista.

Myös itseensä rehellisesti tutustuminen luo oivalluksia, jotka eivät välttämättä miellytä. Niiden tunnistaminen ja hyväksyminen mahdollistaa kuitenkin muutoksen kohti todellista minuutta.

Terveessä uteliaisuudessa ei ole mitään väärää, mutta milloin se menee liian pitkälle. Onko normaalia udella toisen elämästä kaikki, mikä mieleen tulee? Pienessä tirkistelyssä ei ole mitään pahaa, mutta milloin nuuskiminen menee liian pitkälle.

Uteliaisuus on elämää eteenpäin vievä voima, sanoo psykologian tohtori Christian Hakulinen Helsingin yliopistosta. Tällä hän tarkoittaa tervettä uteliaisuutta. Hänen mukaansa uteliaisuus on ihmisille luontaista käyttäytymistä, jota ohjaavat perimä, ympäristö ja näiden vuorovaikutus. Uteliaiden lapsesta tulee todennäköisemmin utelias kuin ei-uteliaiden vanhempien lapsesta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?