Kirjoittaja: Markus Lohi

Eduskunnan keskustelukulttuurista on puhuttu vuosia. Monen mielestä se on mennyt huonompaan suuntaan. Näin itsekin olen huomannut. Mikä on muuttunut ja mistä se johtuu?

Sosiaalisesta mediasta on tullut politiikan teon paikka. Siellä voi saada oman viestinsä hyvin esille ja leviämään jopa paremmin kuin itse eduskunnan suuressa salissa pidetyn puheen kautta. Samalla on syntynyt kuitenkin monenlaisia lieveilmiöitä. Kun asiallisilla ja fiksuilla kommenteilla ei saa reaktioita ja klikkauksia, kielenkäyttö on koventunut. Tämä koventunut kielenkäyttö on levinnyt sitten eduskunnan istuntosaliin.

YLE teki kansanedustajille kyselyn keskustelukulttuurin kehittymisestä niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolella. Vastauksissa kommentoitiin keskustelua muun muassa seuraavilla sanoilla: ”Syyttelyä, haukkumista, öyhötystä. Väitetään asioita, joiden tiedetään olevan vääriä. Puhutaan salissa toista ja somessa toista. Kansanedustajien puhetapaan on ilmaantunut vastenmielisiä piirteitä.” 

Olen joskus käyttänyt vertausta, että eduskunnan täysistunto on kuin tahallisen toisten väärinymmärtämisen MM-kilpailut ja Twitter niiden olympialaiset. Kummassakaan kisassa kukaan ei ole voittaja, eikä mitaleita jaeta. Kaikki häviävät. Päätöksenteko kärsii, mikäli tärkeistä asioista ei keskustella asiallisesti. Viime kädessä kärsijänä on isänmaamme Suomi.

Sosiaalisen median ollessa tärkeä politiikan teon areena, siitä on tullut myös raskas osa kansanedustajan työtä. Siihen joutuu käyttämään paljon aikaa. Samalla sieltä tuleva palaute on usein negatiivista ja menee henkilökohtaisuuksiin. Nimenomaan se luo siitä raskaan. 

Kansanedustajilla on perustuslain takaama vapaa puheoikeus. Näin tuleekin olla. Eduskunta ei saa olla sensuurin paikka. Parlamentaariseen puhetapaan kuuluvat kuitenkin teitittely ja kohteliaat puhetavat. Ne eivät kuitenkaan poissulje näppärää sanojen käyttöä. 

Nokkelat välihuudotkin kuuluvat salikeskusteluun. Ne ovat jopa sen suola. Kukaan ei halua tätä estää vaan pikemminkin ruokkia. Asioista voi ja pitääkin olla eri mieltä. Eri mieltä voi olla kuitenkin rakentavasti ja toista kunnioittaen.

Hyvään puhetapaan kuuluu, että saa kertoa omat mielipiteet, mutta ei vääristäen toisten viestiä ja puhua muunneltua totuutta siitä mitä toiset ovat sanoneet. 

Kaunis käytös ja toisia kunnioittava puhe ei kuulu ainoastaan politiikkaan. Meistä jokainen voi vaalia sitä elämässämme ja kaikkialla missä puhumme tai kirjoitamme. Jos tässä onnistumme, meillä kaikilla on mukavampaa. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?