Kirjoittaja: Katri Kulmuni

Tällä viikolla tulivat jälleen voimaan kolmen viikon poikkeukselliset rajoitustoimet. Suomi on vuoden jälkeen ajautunut taas poikkeusoloihin ja ravintolat on laitettu kiinni elinkeinovapautta rajoittamalla. Se on ollut vaikeaa, mutta välttämätöntä.

Myös Lapin ravintolat menivät kiinni, vaikka jokaisessa kunnassa ei olekaan yhtä huono tilanne koronan kanssa. Lapin koronavirustartunnat ovat pysyneet nyt hyvin hallinnassa. Etenkin Länsi-Lapin tilanteeseen eniten lienee vaikuttanut Ruotsin tiukentunut rajakontrolli. Ruotsiin ei pääse ilman koronatodistusta ja Suomeen tultaessa ohjataan testiin.

On kuitenkin erittäin harmillista, että Lappi joutui tiukempien rajoitusten kategoriaan, vaikka meillä ei juuri tällä hetkellä olekaan tilanne kovin paha. Talvimatkailusta seuraavat mahdolliset tartuntaryppäät ja vähäinen tehohoitopaikkojen määrä ilmeisesti siirsivät maakunnan vaikeimpaan kategoriaan.

Olisi ollut erittäin tarpeellista, että hallitus olisi lainvalmistelussa huomioinut ei vain eri maakuntien välisen tilanteen koronavirustartunnoissa, vaan myös maakuntien sisäisen tilanteen. Vuodessa tämän olisi pitänyt onnistua.

Kerron monesti eteläsuomalaisille kollegoille, miten Lapin vaalipiiri on noin 600 kilometriä eteläisimmistä pohjoisimpaan laitaan. Se on suunnilleen sama matka kuin Oulusta Helsinkiin. Siihen väliin mahtuu paljon erilaisia alueita ja tilanteita. Olisi ollut paljon parempi, että aluehallintovirastolle olisi annettu valta katsoa maakunnan sisällä, mikä koronatilanne on missäkin kunnassa. Nyt aluehallintovirasto pystyy paikallisviranomaisten kanssa päättämään esimerkiksi, onko nuorten syytä olla etäkoulussa tai mikä on harrastusmahdollisuuksien tilanne.

Vuoden takaiseen verrattuna jokainen koronarajoitustoimi on nyt henkisesti monin verroin raskaampi. Kaikki ovat väsyneitä koronaan. Yritysten tilanne on todella vaikea. Monikaan firma ei ole saanut tukea, vaikka olisi kuinka yrittänyt hoitaa asiansa säntillisesti. Väliinputoajia on paljon ja monia todella epäinhimillisiä tarinoita kuulee.

Jokivarressa kaipaamme jo ystäviämme ja harrastuksia naapurista. Moni meistä ei ole päässyt rajan taakse pian vuoteen. Tuntuu surulliselta, että tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Pelottavinta on se, että emme tiedä, miten virus tulee edelleen muuttumaan. Tuleeko tästä pysyvä tilanne niin, että haemme influenssarokotteen tavoin vuosittain koronarokotetta?

Selvää kuitenkin on, että olemme jo pitkälti voiton puolella, vaikka vielä viimeiset taistot on tämänkin sulkutilan osalta käytävä. Rokotukset ovat käynnissä ja Suomessakin pian puoli miljoonaa ihmistä on saanut rokotteen ensimmäisen annoksen ja pian sata tuhatta toisenkin. Kyllä me selviämme, kun vielä hetken jaksamme pinnistellä. Voimia jokaiselle!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?