Kirjoittaja: Heikki Autto

Meille suomalaisille pyrkiminen pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien elintasoon on ollut kaiken yhteiskuntapolitiikan keskeisin tavoite koko itsenäisyyden ajan. Kehitystä on voinut seurata aitiopaikalla Väylän varressa, jossa vertailukohdat ovat olleet nähtävissä yhdellä silmäyksellä.

Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin suomalaisten uuttera ponnistelu oli tuottanut jo niin hyvää tulosta, että kun maailmalta katsottiin meille päin, ei katsottu enempää eikä vähempää kuin maailman kilpailukykyisintä kansantaloutta.

Suomi nousikin sotavuosien jälkeen viidessä vuosikymmenessä aivan hämmästyttävällä tavalla maailman vauraimpien kansakuntien joukkoon ohittaen hetkellisesti jopa Ruotsin väestöön suhteutetun bruttokansantuotteen.

Viimeisen kymmenen vuoden ajan – paljon puhutun finanssikriisin jälkeen – kehitys on kuitenkin kulkenut Suomen kannalta epäedulliseen suuntaan. Muiden Pohjoismaiden jatkaessa tasaisella kasvu-uralla on oma kansantaloutemme jämähtänyt polkemaan paikallaan.

Suomessa työvoimaa poistuu työmarkkinoilta jatkuvasti enemmän kuin uutta väkeä valmistuu opintojen jälkeen työmarkkinoiden käyttöön. Tämän vuoksi rakenteellisen työttömyyden lisäksi myös työvoimapula on muodostunut yhä kasvavaksi ongelmaksi.

Investointitaso on jämähtänyt alhaiselle tasolle alittaen vaarallisella tavalla teollisuuden poistojen määrän vuodesta toiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kansantalouden kyky tuottaa hyvinvointia rapautuu.

Tällä menolla työllisyys jää polkemaan paikalleen, palkkojen ja eläkkeiden ostovoima heikkenee ja palvelut alkavat kärsiä. Valtiovarainministeriön tekemä tuore selvitys kysyikin aiheellisesti, onko Suomi enää Pohjoismaa, kun elintasoero naapurimaihin uhkaa revetä niin suureksi.

Suomi on varmasti edelleen monella mittarilla maailman paras maa. Talouden moottoria ei saa kuitenkaan päästää hyytymään, koska sen varaan rakentuu kaikki se hyvä, josta pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta tunnistetaan.

Tarvitaankin määrätietoisia päätöksiä, jotta Suomi pääsee takaisin kestävän kasvun uralle. Se ei itse asiassa edes ole mahdoton tehtävä, koska suurin osa tarvittavista keinoista on haluttaessa lähes suoraan kopioitavissa naapurimaista.

Oikeanlainen tahtotila kuitenkin tarvitaan. Siksi kevään kuntavaaleissakin on paikallisten asioiden lisäksi kyse myös kansantalouden isosta kuvasta: saavatko vaaleissa kannatusta puolueet, jotka haluavat hyydyttää taloutta vai puolueet, jotka haluavat sitä kasvattaa.

Nykyisen hallituksen piiristä väläytellyt veronkorotukset ovat myrkkyä kasvulle. Veronkorotusten sijaan keskustelu pitää kääntää kasvuun, jonka osalta puolestaan Kokoomus on esittänyt laajan valikoiman toimenpiteitä, joilla saadaan vaikutusta aikaan niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti – ja Suomi pidettyä myös tulevaisuudessa Pohjoismaana Pohjoismaiden joukossa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?