Kirjoittaja: Kirsti Runavik

Mie juttelin yhtenä päivänä neljän ihmisen kansa. Eihän siinä muuten mithään erikoista ollu, mutta ko net olit kaikki rohki viehraita ja aloit itte puhuhmaan mulle. Semmosta ei ole aiemin sattunu kohale täälä, ko molen vuosikausia asunu Turun lähelä Etelä-Suomessa.

Vuosi sitte koronahommat alko ja mie aattelin, että ihana ko ei tarvi mennä minnekhään eikä puhua kellekhään mithään. Vaikka ei täälä ole ihmisillä muutenkhaan tapana alkaa porisemhaan kauppajonossa tai onnikassa. Net kattova seihnään, varphaissiin tai puhelimen näythöön.

Joskus ko molen kysyny joltaki vaimolta, että mistä solet saanu nuin hyvvää hajjuvettä, niin son kattonu silmiklasien yli hithaasti ja vaihattanu toisseen kassajonhoon.

Tänä talvena mie hoksasin, että tilane on muuttunu. Ensin seiso naapurin mummo lipputangon eessä ja aivanko kyttäsi tulleeko kukhaan pihale. Jos joku tuli, pisti se heti porinaksi ja jutteli siittä lipputangosta, kartanon hiekottamisesta ja muusta mitä miehleen hyppäsi.

Samana päivänä kirpputorin eessä oli toinen vanhempi ihminen, joka alko porisuttamhaan minua. Parin sanan jälkhiin se keksi, että mie puhun hoon pääle. Siittä alko jutut murtheista ja se sano, että hänenki tyär assuu pohjosessa – oikein Seinäjoela asti. 

Kirpputorin sisäpuolela met kattelimma samoja jakkaroita yhen pojan kansa ja seki alko porista mulle. Minun hääty syrjäkarhein kattoa itteä jo peilistä, että näytinkö mie jotenki erikoisen helppojuttuselta tai vaikka puheterapeutilta. Ei se poika yrittäny ees iskeä ko seku porisi. Minun hääty mainoa sile, ko mie piin kummallisena, että ihmiset on alkanheet seku vain jutella toisile täälä etelässä. 

Se poika oli huomanu aivan saman asian. Yhtäkkiä oliki hauska puhua jollekki, ko kaikki päivät möllötti yksin kotona ja teki työtäki tietokonheen ruutun kautta Kiihnaan. Ja miten jännä oliki puhua eri ikästen ihmisten kansa, ko ennen jutteli vain sählyporukalle ja työkavereile. Sillekki mie selitin, että Lapissa on aina ruukattu puhua kaikile ja varsinki semmosille, joita ei heti tunneta. Kenes tyttäriä sie olet? Mitäs sie täälä tehet? 

Niin juu Lappi, se poika tuumasi ja nyökytteli päätä. Se sano, että seki oli joskus pohjosessa käyny. Niilä oli ollu sählykisat Kuopiossa. Tappeluhan siittä melkein tuli, ko mie aloin höyrytä, että Kuopio ei kyllä ole Lappia nähnykhään ja korkeinthaan Oulu on pohjosta. Se tinkasi, että miksi Oulu on pohjosta ko ei sielä puhuta pohjosen kieltä. Mie sanoin, että sielä ymmärrethään mitä visto-sana tarkottaa ja se riittää.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?