Kirjoittaja: Markus Mustajärvi

Kun metsälakeja aikoinaan uudistettiin, muutokset markkinoitiin metsänomistajan lisääntyvänä vapautena valita, kuinka metsäänsä hakkaa ja uudistaa. Kuulosti hyvältä. Vihreä ajattelu ohjasi lainsäädäntöä ilman, että mietittiin tulevaa.

Paljon oli kuultu arvostelua metsien aukkohakkuista, syväaurauksista ja yksioikoisesta metsänkäsittelystä. Eikä kyse ollut pelkästään puheesta, jäljetkin näkyivät. Mutta mentiinkö näennäisesti hyvältä kuulostavilta perusteluissa liian pitkälle. Mihin muutokset johtivat?

Yli sata vuotta sitten Suomessa oli viisaita miehiä ja naisia. Heille metsänkäsittelyssä yksi asia meni kaiken muun yli ja ohi. Metsää ei saa hävittää. Jos hakkaat, huolehdit uuden kasvun tilalle. Se loi perustan, jonka ansiosta Suomen puupääoma on kasvanut vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Linnunpyyntireissuillani olen hämmästellyt, millaisia kohteita on hakattu sekä yksityismetsissä että valtion mailla. Sellaisia kohteita, joiden hakkaamisesta olisi joutunut aikoinaan leivättömän pöydän ääreen. Parhaassa kasvuvaiheessa olevia kuvioita on hakattu aukoksi.

Joskus ne ovat olleet suuremman leimikon keskellä, jolloin on ilmeisesti ajateltu, että hakataan nyt kaikki, kun tänne ollaan tultu. Joskus kuvio on hakattu rahanpuutteessa. Jos tarvitset rahaa juuri nyt, et varmaan ajattele metsän kiertoaikaa.

Mitä useamman vuoden olen työskennellyt eduskunnassa, sitä enemmän ihmettelen, kuinka ulkona vihreät ovat omasta leipälajistaan, ekologiasta. Erkki ”Susi” Pulliaista arvostan. Hän tiesi, mistä puhui, vaikka en hänen petopolitiikastaan ollutkaan samaa mieltä. Susi-Pulliainen puhui paljon myös aluepolitiikasta ja esimerkiksi liikenneyhteyksien merkityksestä. Nykyään en sellaista puhetta vihreiltä juuri kuule.

Suomeen ollaan rakentamassa useita uuden sukupolven metsäteollisuusyksiköitä. Niissä tuotetaan korvaavia raaka-aineita esimerkiksi muoveille. Prosesseissa syntyy myös energiaa, jonka tuotanto ei perustu fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Lapissa metsän kasvun ja poistuman sekä hiilidioksidivarastojen suhde on paras koko Suomessa.

Lappiin mahtuvat sekä Kemin että Kemijärven metsäteollisuuden uusinvestoinnit. Jos puulle on kysyntää, kannustaa se kasvattamaan puuta. Liian moni metsälö on jäänyt huonolle hoidolle. Mistä löytyvät ne aktiiviset metsänomistajat, jotka jaksavat käydä metsässä niin sanotun jatkuvan kasvatuksen velvoittamana?

Metsätaloudessa ja -teollisuudessa on se hyvä puoli, että siinä hyvinvointi jakautuu kannolta tehtaalle.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?