Kirjoittaja: Maria Raappana

Olit pikkukylän tyttö, ystävineen. Ympärilläsi tuttu ja turvallinen maailma. Kävitte koulua ja kasvoitte yhdessä nuoriksi aikuisiksi. Jokainen ystävistäsi lähti etsimään onneaan. Pieni kylä sai jäädä, sillä edessä odotti iso jännittävä maailma. Sinullakin oli haave ammatista, päämäärä, jota kohti olit matkalla. Pääsit opiskelemaan lähimpään yliopistokaupunkiin, joten pidit itseäsi onnekkaana. 

Opiskeluelämä valloitti sinut ja sait kehuja kauneudestasi. Hiljalleen peili alkoikin olla sinulle paras ystävä ja imagon kohottaja. Kännykkä kuvasi ja sinä muutuit päivä päivältä itsekeskeisemmäksi. Suuri opiskeluhaave alkoi valua hiekkaan, mutta sinulle se oli yhdentekevää.

Kävelit kadulla, käytävillä, huoneissa ja puhuit kännykkään. Paljastit kaikille, kuka olet, missä asut, mitä syöt ja juot. Kerroit kaiken itsestäsi ja sinua seurattiin. Kasvatit kauneuden kruunuasi ja mielesi täytti maailmantähtien tyyli. Kuvittelit olevasi kaiken keskipiste ja saavasi sen mitä halusit. Niin sinä saitkin, koska seuraajamäärät kasvoivat ja mainosmiehet ostivat kilpaa mainostilaa sivuiltasi.

Asuit kaupungin korkeimman kerrostalon ylimmässä kerroksessa kuin ruhtinatar, joka katsoi ylevästi kadulla kulkevia. Ostit kalliita tuotteita, jotta imagosi saisi nostetta. Autohallissa komeili uudenkarhea BMV, jonka käytön olit hankkinut leasingilla. Kerroit kaiken seuraajillesi, jopa auton rekisterinumeron. Niinpä sinua seurattiin kaikkialle, minne ikinä matkustitkaan.

Sinä menetit kokonaan yksilöllisyytesi, sillä sinusta oli tullut tuote. Olit unohtanut pienen kylän ja rakkaimmat ystäväsi, sillä tilalle olivat tulleet seuraajat. Et tuntenut heistä ketään, mutta kuvittelit olevasi heille tärkein ihminen maailmassa, sinun maailmassasi.

Elämä hymyili, mutta äkkiarvaamatta kupla hajosi. Yllättäen seuraajat löysivät kiinnostavamman seurattavan ja vaihtoivat sinut toiseen. Kukaan heistä ei ollutkaan sinun todellinen ystäväsi. Kukaan ei tullut lohduttamaan, kun kaaduit.

Mainosmiehet toisensa jälkeen hävisivät ja menetit yöunesi. Kaikki lapsuuden ystäväsi olit unohtanut, joten sinulla ei ollut ketään lähellesi. Sinun oli aloitettava kaikki alusta, sillä elämäsi oli ollut yhden kortin varassa.

Vihdoin onni tarttui sinuun ja sinusta tuli tavallinen kadun kulkija. Kullatun häkkisi portit avautuivat ja sinä astuit vapauteen.

Tänään sinä autat muita kaltaisiasi löytämään todellisuuden rajat ja uskomaan normaaliin tulevaisuuteen. Sait menneen tilalle aitoja ystäviä ja takaisin normaalin onnellisuuden.

Albert Einsteinin sanoin: ”Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten emme voi muuttaa sitä ilman, että muutamme ajattelutapaamme.”

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?