Kirjoittaja: Marja Tuominen

Runsaat kymmenen vuotta sitten saimme idean kokeilla oman suon laittoa. Ajatus syntyi Tartossa. Pääsin vierailemaan puutarhaharrastajan luona, joka oli hurahtanut metsämarjojen viljelyyn. Puutarhassa kasvoivat puolukat, mustikat, hillat ja karpalot omissa penkeissään. Ne jopa tuottivat satoa.

Kuulin, että varsinkin karpalon viljely on helppoa. Teimme pikkusuomme keskelle pihaa. Ensin suolle kaivettiin sopiva kuoppa. Sitten levitettiin paksu kerros lannoittamatonta turvetta. Ja lopuksi levitimme turpeen päälle rahkasammalta tuppaina. Suo lähti hyvään kasvuun, kun sitä muisti kastella.

Seuraavana keväänä suolle ilmestyi kasveja: eri sammallajeja, tupasvillaa, suokukkaa, suopursua, kihokkia, hillan lehtiä ja karpalon varsia. Suon reunamille työntyi männyntaimia. Muutaman vuoden kuluessa suo ennätti tuottaa ensimmäiset hillat sekä komeita karpaloita.

Suomi on soitten maa. Alun perin suota on ollut lähes kolmasosa pinta-alasta. Kielessämme on runsaasti sanastoa, mikä kertoo suon tärkeydestä. Räme, neva, aapa, letto, korpi, rimpi, jänkä, keidas ja palsa kuvaavat maiseman osasia. Suot ovat tarjonneet marjasatoja. Viime kesänä Lappiin kertyi ennätysmäärä poimijoita hyvän sadon houkuttelemina. Myös karpaloa on kerätty syysmyöhälle asti. On laskettu, että marjasato tuottaa monella suolla huomattavasti enemmän kuin metsän tuotanto.

Suomen soita on ojitettu vimmalla. Ojitus alkoi vuosina 1866–68 suuren nälänhädän uhatessa maata. Hätää yritettiin lievittää työllistämällä ihmisiä soitten ojitukseen. Ojitus jatkui seuraavalla vuosisadalla. Tutkijat ovat myöhemmin todenneet, että mikään muu toimenpide ei ole muuttanut Suomen luontoa niin perusteellisesti kuin ojitus. Koko maapallon metsäojista kolmannes on Suomessa. 

Mitä sitten tapahtui? Ravinteet lähtivät turvemaasta liikkeelle. Typpi, fosfori ja humus kuormittivat vesistöjä. Tästä taas seurasi rehevöityminen. On sanottu, että kymmeniä vuosia jatkunut ojitus pilasi tuhansien vuosien aikana syntyneen suoluonnon monimuotoisuuden. 

Ojitus ja turpeennosto ovat köyhdyttäneet Suomen soita samaan aikaan kun Virossa ja Latviassa lajisto runsastuu. Täällä ennen niin yleinen suokukko on tällä hetkellä äärimmäisen uhanalainen.

Suolla on monenlaisia merkityksiä. Se tarjoaa talvella kulkureittejä, talviteitä, ja kesällä polkuja. Se varastoi vettä valtavia määriä ja tasaa näin tulvia. Suot tallentavat historiaa. Hapan maa säilyttää muinaismuistoja sisällään.

Kaiken lisäksi suomaisema on kautta vuoden kaunis ja mieltä rauhoittava.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?