Kirjoittaja: Markus Lohi

Eräänä koti-iltana keskustelumme menivät kesämuistoihimme menneiltä vuosilta. Yksi sellainen oli muutaman vuoden takainen kalastusmatkamme poikani kanssa Torniojoelle. Lohta ei sillä kertaa saatu, mutta mieli lepäsi joella soudellessa. Pienet sadekuurotkaan eivät haitanneet. Nautimme kaikki yhdessäolosta luonnon keskellä. 

Reissu päättyi väylän varressa asuvien ystäviemme tarjoamaan ateriaan. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin lättyjä ja jäätelöä. Mukana ollutta poikaani yllytettiin kerta toisensa jälkeen ottamaan lisää ja niinhän nuori mies teki. Kotimatkan hän piteli sitten vatsaa tunnin verran ja tunnusti itsekin, että tulipa syötyä aivan liikaa. Homma meni kansankielellä sanottuna ”överiksi”.

Tuollakin matkalla keskustelimme kalakantojen kestävyydestä. Viime aikoina meitä on puhuttanut luonnon monimuotoisuuden nopea heikkeneminen laajemminkin. Ongelma on todellinen, vakava ja maailmanlaajuinen. Osaltaan se koskettaa myös Suomea. Ihmisten pitää kiinnittää asiaan huomiota. Emme voi sivuuttaa sitä olankohautuksella.

Ihminen ei voi hyvin, jos luonto ympärillämme ei voi hyvin. Ihmisen hyvinvointi ja luonnon hyvinvointi kulkevat siis käsi kädessä.

Tässä tärkeässä asiassakin keskustelu ja toimintatavat voivat mennä kuitenkin joskus ”överiksi”. Ihmisen tarpeita ja kokonaishyvinvointia ei huomioida. Maltillinen keskitien linja on kuitenkin niin luonnon monimuotoisuuden edistämisessä kuin ilmastonmuutokseen torjunnassakin usein se tie, jolta löytyvät kestävät ratkaisut. 

Otan kaksi esimerkkiä:

Kun Sitran yliasiamies Katainen saapui Lapista lintumettältä hän lausui, että avohakkuut on kiellettävä. Lausuma kertoo pitkään muodissa olleesta joko–tai-ilmiöstä. Näyttääpä, että kaikkia yhteiskunnan kysymyksiä lähestytään helposti tällaisella asetelmalla. Minusta jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta on syytä lisätä, mutta samalla päätehakkuutkin voivat olla valikoimassamme. Hyvin hoidetut ja kasvavat metsät sitovat myös parhaiten hiilidioksidia. Avohakkuiden kieltämisellä olisi myös laajasti kielteisiä vaikutuksia. 

Voiko Lappiin perustaa sitten kaivoksia, jotka vaarantavat vakavasti vaikkapa Tornionjoen kalakannat ja vesistöjemme puhtauden. Minun vastaukseni on: ehdottomasti ei. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö meillä olisi Lapissa tilaa kestävästi toimivalle kaivosteollisuudellekin. Malminetsintääkin kannattaa edistää siellä, missä ei ole merkittävästi muita maankäytön tarpeita, kuten vaikkapa Ylitorniolla. Tämäkään asia ei ole joko–tai-kysymys. 

Luonnon monimuotoisuuden puolesta kannattaa taistella. Tehdään se kuitenkin ihmisen arjen tarpeet ja kokonaisuus huomioiden.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy