Kirjoittaja: Maria Raappana

Olemmeko tulleet ajatelleeksi sanatonta informaation määrää, jonka tietämättämme jätämme ympäristöllemme. Se on sisäänrakennettu ominaisuus, kehon kieli, sanattoman viestinnän väline, josta on meille sekä hyötyä että haittaa. Eivätkä ainoastaan ilmeet ja eleet, vaan äänenkäytön voimakkuus ja painottaminen, katsekontaktit, korut, vaatetus ja niin edelleen. Olemme kuin avoin kirja, jonka jokainen pystyy lukemaan.

Pelkällä katsella tai pienellä ilmeellä voimme hyväksyä tai hylätä, koota yhteen tai hajottaa. 

Vaikka tunteiden näyttäminen kuuluu normaaliin elämään, niitä pitää kuitenkin osata säädellä eri tilanteissa. Ongelmista pitää keskustella avoimesti ajoissa ja etsiä rakentavia ratkaisuja. Huomioida kaikkia tasapuolisesti. Näin jokainen tuntee olevansa tärkeä osa varsinkin tiiviissä työyhteisössä.

Se miten asian ilmaisemme, merkitsee paljon. Keskusteleva myötäeläminen lisää hyvinvointia ja luottamusta asioiden käsittelyssä. Meidän kaikkien onkin ajoittain hyvä tarkastella omaa minuuttamme ulkopuolisin silmin.

Suomalaisen perusluonne on rauhallinen, jonka vuoksi vilkkaammat luonteet koetaan uhkana. Toisaalta meillä saa – ja pitääkin olla tunnekirjoa tilanteen vaatiessa. Löytää asioihin ratkaisu sovun ja ymmärryksen kautta. Ei voida aina ohittaa olankohautuksella tai sanomalla loukatulle että ”toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”.

Kuunteleminen ja myötäeläminen on yhtä tärkeää kuin puhuminen. Hyvä vuorovaikutus lisää molempien osapuolten hyvinvointia. Vastuu on siis molemminpuolista. Jokaisen pitäisi tiedostaa puheensa pituus, sillä pitkä puhe voi helposti puuduttaa kuulijansa. Siispä tiivistämistä, tauottamista ja keskustelutilan antamista muillekin. Elämä kun on välillä yhtä säätämistä.

Ilmeet ja eleet paljastavatkin kuinka tärkeäksi toisen ihmisen arvostaa. Kukaan ei halua joutua arvostelun kohteeksi tai seinäruusuksi muiden silmissä. Epäasiallinen käyttäytyminen ja asioiden puiminen selän takana ei lisää avoimuutta.

Vaikeatkin tilanteet pitäisi pyrkiä ratkomaan välittömästi, asiallisesti ja rakentavasti ensin yksilötasolla ja tarvittaessa laajemmin. Näin esimerkiksi työyhteisön yhteisöllisyys kasvaa ja vahvistuu, sillä emme kukaan ole täydellisiä, et sinäkään.

Vuorovaikutus koostuu pienistä teoista. ”Ei se mitä sanotaan, vaan se miten sanotaan”. Herkästi haavoittuvassa työyhteisössä jokaisen mielipidettä pitäisi kuunnella ja arvostaa, vaikka olisi täysin eri mieltä. Olemme eriluontoisia ja erilaisia ihmisiä, mutta tavoitteemme pitäisi olla sama. Tuottaa hyvää oloa kaikille, jättämättä ketään ulkopuolelle.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy