Kirjoittaja: Lalli Mustakallio

Renki, istupa alas, sytytä tuuttisi.

Tauko paikallaan ja taas suopunki luupiksi.

Tervanaru kielasta läpi smuutisti,

tänä vuonna vaan meni suunnitelmat uusiksi

Aatsingista Gielajohkaan

Nelivetopaku poka pikitiellä hohtaa...

Kävelytin koiraa taajaman ulkopuolella lenkillä. Oli jo myöhä ja sateli lunta mutta rottweilerini lähti kohtuu tuoreiden ketunjälkien perään ja noin puolen kilometrin päästä se löysi poron paistiluun sekä selkärangan kaluttuna.

Aloin tuumailemaan, että josko poro olisi auton töytäisemänä kävellyt sivummalle kuolemaan, mutta en nähnyt karvojakaan missään. Luultavasti kettu on varastanut luut jostain ja Raili löysi vainun ketun jääkaapille. Tiedä sitten.

Täytyy näköjään alkaa hakemaan jälkeä tuon koiran kanssa vielä vanhoilla päivillä, onhan se kuitenkin jo kahdeksanvuotias. Saattaisihan tuo porojakin paimentaa. 

Moni ei ehkä tiedä, mutta rottweiler on alunperin saksalainen lammaskoira, joka paimentaa ja suojelee laumaa pedoilta. Riskinä koirana rotu veti myös vankkureita laidunpaikan siirtyessä.

Jos tuolle hommais dimexit niin saataishan se porohommissa tarjetakin. Eniten tässä koronassa ärsyttää se, että tänä vuonna ylimääräisillä kansalaisilla ei ollut asiaa erotuksiin poroaidalle. Vieläpä kun olin juuri hommannut itselleni ensimmäisen suopungin ja ajattelin pääseväni tositoimiin.

No, täytyypä harjoitella ensin tämä vuosi, jotta saan edes tuon koirani kiinni. Porotalous tuntuu olevan jonkinlaisessa murroksessa ainakin ilmastonmuutoksen vuoksi. Viime talvena kuoli ennätysmäärä poroja nälkään ja poromiesten työpäivät venyivät poikkeuksetta pitkiksi.

Yksi väärteistä kertoi, että kun viime vuonna sataa vaadinta kohti syntyi 70 vasaa, niin tänä vuonna prosentti oli 20. Toki on myös alueita joissa poroja on jo liikaa ruokaan nähden, mutta elinkeinolle ilmastonmuutos on silti suuri haaste. Poro on kuitenkin vapaasti laiduntava eläin, eikä täten sovi takapihan aitaan.

Tässä kun olen nyt pari vuotta ehtinyt tutustua elinkeinoon ja huomannut että Lapista löytyy innokkaita nuoria poromiehiä, en ole niinkään huolissani siitä, löytyykö porohommiin jatkajia vaan pikemminkin heidän jaksamisestaan. Työ on yksinäistä ja raskasta, eikä toimeentulo varmasti tule helpolla.

Parasta sielunruokaa voi olla se kun työtoimistosi vaihtelee päivittäin tunturista toiseen, mutta pitäisihän laskutkin saada maksettua. Näinä aikoina suosittelen etenkin ostamaan poronlihaa suoraan paikallisilta tuottajilta, sillä toistaiseksi en ole löytäny parempaa ruokaa, tietenkään jos siikaa ei lasketa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy