Kirjoittaja: Elsa Huhtanen

Sauna on meille suomalainen rakas ja tuttu asia. Myös maailmalla saunat ovat tunnettuja, mutta ei läheskään siinä mittakaavassa, johon me olemme tottuneet. Ulkomailla saunat ovat useimmiten höyrysaunoja, joissa ei ole niin sanotusti kunnollista kiuasta. Onko ihmekään, jos ulkomaalainen ei suomalaiseen saunaan astuessaan tiedä, mitä siellä kuuluisi tehdä? 

Vuoden alussa, vähän ennen kuuluisaa koronaa skotlantilainen ystävämme tuli Suomen vierailulle. Hän oli kyllä kuullut saunoista ja käynytkin sellaisessa. Kysessä oli kuitenkin ollut punttisalin höyrysauna, eikä niinkään perinteinen kiukaallinen sauna.

No, ensimmäisenä iltana tietenkin passitimme vieraamme saunaan. Silloisessa pienessa saunallisessa kaksiossa pystyi olohuoneeseen kuulemaan selvästi, kun sauna oli käytössä. Jonkin ajan kuluttua aloimme ihmettelemään, miksi kiuas ei suhise löylyä heitettäessä. Kävi ilmi, ettei vieraamme hoksannut vesisoikon olevan löylyn heittämistä varten. Hän oli istunut haalean lämpimässä saunassa ihmetellen, missä ne kuuluisat löylyt viipyivät.

Päästyään alkuun saunomisessa skottimme ei olisi halunnut luopua saunasta, ja lämmitimme saunaa jokainen ilta. Oli hassua nähdä, kuinka itselle niin arkinen asia oli toiselle jotain eksoottista. 

Sauna ei suinkaan ollut ainoa mahtava asia Suomessa, vaan myös paksuhko lumikerros. Rovaniemen lentokentälle tullessaan ei skotillamme ollut päällä muuta kuin ohut villatakki ja tennarit. Kentän ovista ulos astuttua ei mainomisesta tahtonut tulla loppua: tennarit täyttyivät lumesta kahden askeleen jälkeen. 

Viikon aikana kiikutimme skottiystäväämme ympäri Rovaniemeä, ihmetelimme Suomen kauppoja ja kävimme useammin kuin kerran kokeilemassa pilkkimistä kolmenkympin pakkasella. Totta kai ulkomaan elävälle tarjottiin suomalaisia ruokia ja itse ammutun hirven käristystä, joka katosi kattilasta hyvin nopeasti parempiin suihin. Lumessa ja pakkasessa tarpomisesta huolimatta vieraamme ihastui Suomeen ikihyviksi, mikä tuntui minusta hassulta. Eihän Ylitorniolla ollutkaan muuta nähtävää kuin lunta ja puita.

Olen ollut aika paljon ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, mutta ystävämme vierailu avasi silmät oman kotimaamme suhteen. Vaikka itse usein talvella jupisen yön aikana satanutta lunta ja kovaa pakkasta, ei se sittenkään ole välttämättä kovin kamalaa. Tuovathan kunnolliset vuodenajat elämään vaihtelua. Syksyltä tuntuva pitkä talvi voisi olla pitemmän päälle aika tympeä.

Kuuluisa sanonta ”pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle” ei aivan täysin pidä paikkaansa. Joskus riittää, että kauempana asunut tulee käymään lähellä. Toisinaan tarvitaan vähän erilaista näkökulmaa, jotta voi arvostaa niitä kaikista yksinkertaisimpia asioita.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy