Kirjoittaja: Maria Raappana

Ihminen on aina pyrkinyt hallitsemaan omaa elämäänsä. Se on luonnollista, sillä meitä jokaista ohjaa oma persoonallisuus. Olemme joko intuitiivisia, ja teemme päätökset tuntemusten ja kokemusten pohjalta, tai rationaalisia, jolloin päätöksemme perustuvat tietoiseen informaatioon.

Joskus päätökset on tehtävä nopeasti, vaikka luonteenpiirteemme sanovat muuta. Paras ratkaisu syntyy tasapainosta, ajasta sekä kokemuksesta.

Tähän asti vuosien olemisen rentous on hallinnut elämäämme. Meistä on tullut yksilöitä peilin edessä, somepersoonia ja turhia julkkiksia. Kulutuksen riemua hallinnut sosiaalinen media on vääristänyt meitä. Olemme antautuneet valheellisten mielikuvien vietäviksi. Epänormaalista on tullut normaalia.

Yksi keväinen päivä ja kaikki muuttui. Näennäisesti onnellisen ihmisen kulutushysteria sai valtavan särön. Joukkoomme tunkeutui vihollinen, joka ei kertonut ajoreittiä eikä ilmoittanut tapaamisaikoja. Tilauskirjat tyhjenivät ja maapallo autioitui.

Aluksi emme osanneet käsitellä asiaa, emme ymmärtäneet, että elämisen helppous olisi hetkessä historiaa. Ovet lukittiin ja ikkunat suljettiin.

Olimme voimattomina tuntemattoman edessä ja vallanpitäjät siirtyivät tuumailemaan omiin kammioihinsa. Meille luettiin säännöt ja annettiin ohjeet. 

Itsekkyyteen vaipunut kansa oli ymmällään. Nytkö vietiin perusoikeudet, kun piti vain käyttää järkeä ja suojella toinen toistamme? Onko tämä uuden ajanjakson alku, normaali tulevaisuus? Joudummeko tekemään uudenlaisia päätöksiä tuntemattoman ohjauksella? 

Huolehtiminen ja välittäminen nousivat yllättäen tärkeään asemaan. Vauhtisokeuteen ja itsekkyyteen vaipunut ihmiskunta huomasi, että kukaan ei ollut turvassa. Ihmisten primitiivinen tarve välittää muista nousi arvoonsa. 

Syksyä kohti olemme jälleen saman ääressä, koska viranomaiset avasivat taloutta ja virus lähti leviämään. Jälleen kerran tulivat säännöt ja ohjeet. Saimme vastuuta ja velvollisuuksia, jotta virus pysyisi hallinnassa ja yhteiskunta toimisi. 

Emme voi palata entiseen, sanotaan. Mihin sitten voimme palata, jos emme sammuta tulta ennen kuin palo leviää? Tai että miettisimme etukäteen, miten paloa voisi hallita.

Joskus on vain tunnustettava tappiot, vaikka talous välillisesti sakkaa. Olisiko ollut parempi jatkaa kapeammalla tiellä siihen asti, kunnes saamme turvallisen rokotuksen? Avataanko taloutta liikaa ihmishenkien kustannuksella? 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy