Kirjoittaja: Markus Lohi

Heinäkuussa saavutettiin poliittinen sopu EU:n seitsenvuotisesta budjetista vuosille 2021–2027. Samaan aikaan neuvoteltiin 750 miljardin euron koronaelpymisrahastosta. Erityisesti jälkimmäinen on johtanut kovasanaiseen keskusteluun myös Suomessa. Keskustelu onkin tarpeen. Moni saattoi miettiä, että vietiinkö Suomea kuin pässiä narussa Brysselin yöllisissä neuvotteluissa. 

Itse EU:n budjetin osalta julkisuudessa on keskitytty lähinnä siihen, että Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan kuulunut niin sanottujen nettomaksajien joukkoon. Maksamme siis EU:lle enemmän kuin saamme. Tulevan seitsemän vuoden aikana hinta on 145 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohden. Jokainen voi mielessään arvioida, onko summa kohtuuton. 

Suomen etu on olla tarkkana myös EU-maksujen suhteen. Samalla on ymmärrettävä, että EU:n 27 jäsenen joukosta kuulumme hyvinvoiviin ja korkean elintason maihin ja siinä mielessä on luonnollista, että me maksamme jonkin verran jäsenyydestä. 

Julkisuudessa huomiota sai neuvottelujen aikaan niin sanottu nuiva nelikko eli Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Itävalta. Moni kyseli, miksi Suomi ei ole heidän kanssaan vaatimassa tiukkaa linjaa. Hehän saivat myös jäsenmaksuihin alennuksia. Lopputulos oli kuitenkin se, että heidän nettomaksuosuutensa kasvoivat Suomen osuuksia enemmän. Esimerkiksi naapurimaamme Ruotsin maksuosuus on lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna. 

Lapin ja laajemminkin Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta itse EU:n monivuotiset budjettineuvottelut menivät mielestäni erittäin hyvin. Tulos mahdollistaa Lapin elinkeinojen ja laajemminkin maakuntamme kehittämisen saman suuruusluokan voimavaroilla kuin nytkin, kunhan vain onnistumme rahanjaossa kotimaan sisällä. Muun muassa Lapin matkailun investointeja on voitu tukea viimeiset 25 vuotta näillä rahoilla. 

Paljon kriittisemmin suhtaudun elpymisrahoituspakettiin. Se on sekä rakenteeltaan että sisällöltään ongelmallinen. Perussopimusten artiklat siitä, ettei EU:n budjettia rahoiteta velalla taidettiin unohtaa aika kevyesti. Keskustelu tästä kokonaisuudesta jatkuu eduskunnassa syksyllä. On myös hyvä, että perustuslakivaliokunta tulee ottamaan asiaan kantaa. 

Erityisen tärkeää on seurata mihin elvytyseurot lopulta käytetään. Kritiikin ohessa on tunnustettava, että kotimaisella toimilla emme saisi vientiä vetämään. EU-jäsenvaltioiden osuus Suomen tavaraviennistä oli vuonna 2019 lähes 60 prosenttia. Jos Euroopan talous ei nouse, ei Suomikaan nouse. Tässä mielessä me suomalaiset olemme eteläeurooppalaisten kanssa nyt samassa veneessä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy