Toimittaja: Minna Siilasvuo

Elämme parhaillaan sitä ihanaa aikaa, kun luonto tarjoaa meille kukkuramitoin terveellistä syötävää. Eikä pelkästään terveellistä, vaan myös elinvoimaista ja maistuvaa.

Tiedän kyllä, että lautasella pitäisi olla aina salaattia ja iloisenvärisiä vihanneksia, mutta rehellisesti sanottuna salaatti maistuu mielestäni tylsältä. Ei nyt aivan pahvilta, mutta eipä juuri sen paremmaltakaan.

En tosin ole tainnut syödä pahvia, mutta aina voi käyttää mielikuvitustaan.

Nyt kaikki on toisin. Ostan kiltisti kaupasta salaattipussin (mieheni elää terveellisesti), mutta höystän pahvisalaatin luonnon antimilla. Jopa maistuu!

Salaatti saa seurakseen maitohorsmaa, poimulehtiä, pieniä koivun ja pihlajan lehtiä ja satunnaisesti muitakin herkkuja. Voikukannuppujen aika on valitettavasti ohi, mutta ehdin kerätä niitä vähän talteenkin. Nyt voi syödä kukkia ja lehtiä.

Nokkosia on tarjolla harva se päivä, mutta ei sentään salaatissa. Sitä uppoaa parempiin suihin leivässä, jota on terästetty kotipihan kuminalla. Se tosin on tietysti viime kesän satoa.

Myös koiramme on herännyt luonnon herkkujen tarjontaan. Epäilen suuresti, että se luulee olevansa lammas, sillä se popsii valtavia määriä heinää. Onneksi sillä ei ole samat mieltymykset kuin minulla, ettei meidän tarvitse ryhtyä kilpasille sadonkorjuussa.

Vihreää satoa riittää koko kesäksi, ja kun sen aika on ohi, luonnolla on toivottavasti muuta tarjottavaa. Pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivon loppukesäksi mustikoita ja syksyksi puolukoita! Viime vuosien huono marjasato kirpaisee pahasti.

Jos luonnonmarjojen määrässä on ollut muutamana edellisenä vuonna toivomisen varaa, sienisatoa on riittänyt siinä määrin, että olen joutunut etsimään uusia tapoja valmistaa ja säilöä sieniä.

Viime syksyn kotoiset hittituotteet olivat nyhtötatti ja sienisoija. Nam. Sienisoijaa riittää vieläkin ruuanlaittoon, mutta nyhtötatti oli sesonkituote, jota syötiin yli kylkien.

Pakastin kyllä varmuuden vuoksi pienen nyssykän nyhtötattia selvittääkseni, miten se suhtautuu pakastamiseen, mutta se odottaa vielä tutkimuksen saattamista loppuun. Ehkä jo ensi viikolla…

Nyt olisi jo korkea aika kantaa pirttiin hyötykasvikuivuri, jota asiaan perehtymättömät vieraat epäilevät kassakaapiksi. Sitähän se tavallaan onkin, sillä se on yleensä täynnä aarteita.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy