Toimittaja: Minna Siilasvuo

Asiat asettuvat tärkeysjärjestykseen jännillä tavoilla. Kulunut kevät on tuonut ihmisissä esiin mielenkiintoisia piirteitä, niin hyviä kuin huonojakin.

Varsinkin alussa, kun koronaepidemia puhkesi, ihmiset puhalsivat ennennäkemättömällä tavalla yhteen hiileen. Toisia autettiin jopa ihan pyytämättä. Terveydenhuollon henkilökuntaa ja muita tartunnoille altistuvia tuettiin ja kannustettiin monin tavoin.

Jopa ammattipoliitikot olivat hetken aikaa ymmärtäväisiä lajitovereitaan kohtaan.

Jossain määrin olemme jo palanneet arkeen, ensimmäisenä politiikassa. Siellä touhuavat ”ne muut” toisiaan sättien ja arvostellen. ”Me” pysymme tietysti siivosti asialinjalla.

Salaliittoteoreetikoilla pyyhkii hyvin, elämmehän parhaillaan heidän unelmiensa kevättä. Koronaviruksen täytyy olla salaliitto!

Ihan tavallisillakin ihmisillä tilanne riistäytyy välillä käsistä. Ymmärrän kyllä, jos jonkun on ihan pakko ylittää valtakunnaraja ostaakseen nuuskaa. Tupakka on sentään voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine, eikä joku näkymätön virus kykene lannistamaan tupakanhimoa.

Mutta entäpä, jos täytyy ylittää raja ihan vain siksi, että saisi Ruotsin kaupasta ruotsalaisia juustonaksuja? Onko se enää missään järjen tai kohtuuden rajoissa, kysyn vain! Enkä tietenkään puhu nyt itsestäni, kaverin puolestahan minä…

Tosiasiassa en ole käynyt naapurimaassa ostoksilla, sillä sain äitienpäivälahjaksi kolme pussillista himoitsemaani herkkua. Yhdessä pussissa on vielä vähän. Haluaisin kyllä olla mielelläni jalomielinen ihminen, mutta en aio tarjota niitä kenellekään.

Minä en muuten ole suinkaan ainoa tietämäni ihminen, joka on alkanut käyttäytyä vähän omituisesti. Eräs ystäväni on ruvennut koristelemaan leipomansa muffinsit sokerikuorrutuskasvomaskeilla. Aikuiskaranteenissa olevan ystäväni aviomies on alkanut puhua, että hän haluaisi lähteä kauppoihin vähän katselemaan.

Ei, hän ei ole mikään shoppailija. Normaalioloissa häntä ei saisi kauppaan kirveelläkään. Tai ehkä hätätilanteessa juuri ja juuri rautakauppaan.

Nyt, tässä poikkeustilanteessa kelpaisi vaikka vaatekauppa. Eihän sitä tiedä, vaikka ostaisi uuden paidan tai takin. Semmoisen tyylikkään korona-asun pitkiä, kotona vietettäviä karanteenipäiviä varten.

Koskaan ei nimittäin tiedä, kuka tulee käymään…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy