Toimittaja: Kari Kaulanen

Edessäni oli tielle nostettu, kevytrakenteinen puomi. Sammutin auton ja avasin ikkunan, kun rajavartiomies lähestyi. Kerroin olevani menossa käymään Ruotsissa ottamassa valokuvan paikallislehteen.

”Ainaki sen tapanen”, vastasin ympäripyöreästi kysymykseen työhön liittyvästä matkasta, enhän ollut varsinaisesti töissä.

Onneksi olin varannut passin povistaskuun. Rajavartija, nuorehko mies, tutki passiani ja kysyi, voiko hän käyttää sitä sisällä. Tietenkin lupasin, vaikka en ymmärtänytkään, miksi.

Odotellessa katselin, kun toinen rajamies asioi Ruotsista tulleen auton kuljettajan kanssa.

Passini viipyi. Aloin pelätä taustastani löytyneen jotain ylinopeussakkoja epäilyttävämpää. Matkani kuitenkin jatkui. Tällä kertaa tuntui siltä, että olin oikeasti menossa ulkomaille.

Kävin ottamassa Allanista muutaman kuvan. Tapasimme tietenkin ulkona ja pidimme huolen turvavälistä. Varsinaisen haastattelun olin tehnyt jo aiemmin puhelimitse. 

Paluumatkalla otin kuvan myös rajasillalla olevista lipuista.

Tarkastuspisteellä kanssani asioi toinen nuorimies, jonka puheessa kuului kaikuja karjalan murteesta. Hän antoi minulle paljon porua herättäneen tiedonkeruupaperin. Täytin sen kuuliaisesti – miksi en olisi täyttänyt? Auton rekisterinumeroa en muistanut, joten jouduin pyytämään rajavartijaa kertomaan sen minulle.

Ojennettuani paperin hänelle hän tarttui puhelimeensa, soitti, kääntyi selin, puhui hetken ja ojensi puhelimen minulle.

Linjan toisessa päässä oli miespuolinen henkilö Lapin Keskussairaalasta. Nimi ja tehtävä menivät ohi korvieni. Hänen ensimmäinen kysymyksensä kuului: ”Oletteko tietoinen siitä, miten Ruotsissa torjutaan koronaepidemiaa?”

Tuo nimenomainen kysymys sai kieltämättä minut hieman ärsyyntymään, vaikka yritin koko ajan pitää mielessä, miksi rajaa valvotaan.

Kysymykseen karanteenin omaisiin olosuhteisiin sitoutumisesta totesin olleeni sellaisissa jo yli kaksi kuukautta ja jatkavani sitä mielelläni.

Miksi sitten lähdin Ruotsiin, vaikka kuvia olisi ollut arkistossakin? Minua kiinnosti nähdä, miten rajavalvonta toimii. Lisäksi sain kuin bonuksena haastattelun pitkän linjan rajavartijalta. 

Työtään hekin vain tekevät. Tavoitteena on estää koronaviruksen leviäminen, ei kiusata ihmisiä, vaikka siltä se varmaan joskus tuntuukin.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy