Toimittaja: Kari Kaulanen

Olen joskus aiemmin kertonut, että ostin vaimolleni 50-vuotislahjaksi kasvihuoneen. Se näytti kuvastossa hienolta, mutta osoittautui todellisuudessa kasaksi isoja ja pieniä osia. Niiden kokoaminen vaati arkkitehtiystävän apua ja paljon soveltamista.

Kahden vuoden kuluttua kasvihuone oli hahmollaan. Päätin yllättää reissussa olevan perheeni ja viimeistellä rakennuksen äitienpäivälahjaksi. Kun yritin polttaa kehikon sisältä kuivaa heinää, tuli karkasi yhdellä reunalla olevasta kuopasta, poltti mansikkamaan muovit ja levisi naapurin pellolle. Palokunta kiirehti paikalle ja sai rajoitetuksi palon niin, että siitä muistutti vain mustunut sänki.

Sinnittelin kasvihuoneen valmiiksi. Se on vuosien varrella tuottanut milloin mitäkin, riippuen siitä, kuinka paljon aikaa on ollut käytettävissä.

Olen kuluneen talven mittaan seurannut ikkunasta kasvihuoneen katolle kertynyttä lumimäärää. Tiistaina, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, päätin harrastaa hyötyliikuntaa ja käydä keventämässä katon kuormaa.

Jotta pääsin paikalle, minun oli laitettava jalkoihini lumikengät.

Aloitin lumen poistamisen katon reunoilta. Se oli virhe. Kun paino keskittyi vain keskiosaan, se painoi ”harjahirren” mutkalle ja saman tien alumiiniset ”kattotuolit” antoivat periksi. Muoviset kattoelementit tippuivat kasvihuoneen sisään loppujen lumien kanssa.

Siirryin toiselle puolelle ja äskeisestä viisastuneen aloitin keventämisen katon keskeltä. Se oli oikea ratkaisu, sillä melko pian lumet likuivat siististi maahan.

Valitettavasti ne tulivat niin nopeasti, että en ehtinyt alta pois. Jäin lantiota myöten raskaan lumipaakun alle. Jaloissani olevat lumikengät estivät sen, että olisin päässyt niin vain ylös.

Lapio oli jäänyt pystyyn lumeen ja kahva oli vasemmassa kädessäni. Kun yritin nousta sen varassa ylös, se upposi lumeen. Aloin jo miettiä, joudunko taas turvautumaan palokuntaan.

Kiskoin kuitenkin lapion ylös ja mänttäsin sillä lunta niin, että se ei antanut periksi. Pääsin kuin pääsinkin ylös ja sain kaivetuksi itseni lumen alta.

Kovia kokenut kasvihuone on nyt lohduttoman näköinen. Kesä näyttäköön, mikä sen lopullinen kohtalo on. Ehkä keskityn mansikkamaan laajentamiseen. Sen tiedän varmasti, mitä en laita vaimolleni 60-vuotislahjaksi.