Toimittaja: Kaisu Niska

Näin vapun jälkeen on mukava ajatella vähän kevyempiä ja iloisempia ajatuksia kuin tuo yksi virus, jonka leviäminen on vallannut mielemme päivin ja öin.

Lähdin siis minäkin Tikruni kanssa iltalenkille aurinkoisena iltana. Sää oli kaunis, mitä nyt vähän vilpoisasti tuuleskeli, mutta olihan minulla vielä lakki päässä, niin ei korviin puhaltanut.

Katselin horisonttiin, metsänrajaan, järven toiselle puolelle vaarojen laitaan. Ei nyt vielä kovin kaunista, mutta selvästi jo kevät. Kesä tekee tuloaan.

Sitten laskin katseeni alemmaksi ja totesin, että lumivalli tien reunoilta oli siirtynyt jo hyvän matkaa kauemmaksi. Paljasta maata oli tien molemmilla puolilla jo lähes parin metrin verran.

Siitäkös Tikrukin oli innoissaan. Talvella lumen peittäessä tien sekä tienreunat, se toki silloinkin haistelee ja pissailee, mutta harvemmin se innostuu potkimaan. Nyt täytyi potkia jokaisen pissalirauksen jälkeen, ja oikein moneen suuntaankin, jotta varmasti kaverit hoksaavat.

Tuota joka suuntaan potkimista minä kyllä ihmettelen, kun minun käsitykseni mukaan potkimisjälkien tarkoitus on näyttää, missä suunnassa merkki on. Joka suuntaan potkitut jäljethän sekoittavat suuntamerkin.

Mutta minähän olen vain ihminen, en voi ymmärtää koirien kieltä ja hajujen merkitsemistä täydellisesti. 

Vaan oli Tikru innoissaan muustakin, mitä on lumen alta paljastunut.

Ne vanhat tutut, purkkapallot tai purkkamällit, miksi niitä sanoisin. Pureskellut ja pois syljetyt purkat. Niitä on tien vierustat jälleen täynnä ja Tikru tuntui huomaavan joka ikisen.

Onneksi sillä on muistissa sana ”jätä” ja ajatus siitä, että sitä toteltuaan saa palkinnon, makupalan. Ja onneksi makupala tuntuu houkuttelevammalta kuin vanha purkanjämä.

Minun silmäni eivät huomanneet niitä purkanjämiä, mutta paljon muuta kyllä. Paperiroskaa, muoviroskaa, pulloja, purkkeja, ja ikävimpänä kaikesta, jopa rikottu lasipullo. 

Koirankakkoja en kuitenkaan havainnut, vaikka talvella näin niitä monesti. Ovat tainneet mokomat jo maatua.

Kävellessäni sain hullun ajatuksen. 

Mitä jos pistettäisiin pystyyn kylien välinen kilpailu, tien varsien siistimistalkoot? 

Kokoonkutsu ja ohjeistus tekstiviesteillä. 

Ja sitten talkoissa pidetään ne turvavälit, mutta porisemisetäisyys. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy