Toimittaja: Kaisu Niska

Vielä ennen pääsiäistä vaikutti sään osalta siltä, että kevät eteni reippaasti ja lumi suli täyttä vauhtia. Minun pihamaani näytti luistelukentältä, samoin pihatie, jolla kävelemiseen täytyi ottaa avuksi sekä piikit kengänpohjiin että vielä potkuri, johon tukeutua kun jalka ei piikeilläkään meinannut pitää. Koirakin liukasteli.

Potkurin avulla pääsin ylös maantielle, joka olikin täysin sula ja pelkkää asfalttia. Siispä potkurin kääntö valmiiksi pihaa kohti, odottamaan siihen tien varteen, ja piikit kengänpohjista sisälle päin. Lenkki sujui ongelmitta.

Takaisin tultua piikit samassa paikkaa taas auki ja potkurilla lasketellen alas pihaan – kyllä se autotallin seinään pysähtyy!

Jossain vaiheessa kävin autolla kaupassa ja kun niitä ostoksia näin korona-aikaan tekee harvakseen, niitä oli nyt sen verran, että auto jäi ulos tallista keskelle pihaa. Mitäpä se siinä haittaa, ajattelin.

Eikä haitannutkaan, paitsi että sitten alkoi lumisade. 

No eikä mitä, nythän ollaan jo huhtikuun puolivälissä, kyllä se lumi sulaa! Ei tässä auraa tarvita.

Paitsi että lumisade jatkui, piti muutaman tunnin taukoa ja jatkui taas. Lunta kertyi kolmisenkymmentä senttiä parin päivän aikana. 

Auramies kävi pukkaamassa pihatien, mutta ei tullut pihalle, koska siellä seistä tökötti autoni lumen saartamana.

Seuraavana päivänä lapioin raskaan, märän lumen auton ja autotallin välistä pois, ja ajoin auton talliin.

Sen jälkeen onkin sitten edelleen satanut lunta, joten tarve pihan putsaamiselle taitaa ollakin ennen kuin pääsen autollani pihalla liikkumaan.

En liene ainoa, joka ennen pääsiäistä jajatteli, että lumi sulaa nyt itsekseen eikä sitä tarvitse enää kolailla eikä auralla pukata. Vaikeaa oli kuvitella, että auramiehet joutuvat hommiin maantiellekin vielä tänä keväänä, mutta niinhän tuo kävi.

Saapa nähdä, missä vaiheessa sää kääntyy uudelleen kevääksi, nyt nimittäin näyttää aivan talvelta.

Koronakevät. Tämän me tulemme muistamaan ikuisesti.

Olisimme muistaneet tämän talven jo pelkästään säiden vuoksi – millaiset tulvatkin meillä on vielä odotettavissa – mutta korona tuli ja teki tästä myös toisella tapaa ikimuistoisen.

Ehkä 50 vuoden kuluttua joku toimittaja utelee iäkkäiltä ihmisiltä, millainen tämä koronakevät oli…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy